Taivas 

Raamatun taivas on useimmille ihmisille tuntematon ja käsittämätön paikka ja olotila. Yleisesti puhutaan pilven hattaralla olemisesta ja harpun soittamisesta. Ehkäpä tällä halutaan kuvata sitä taivaan lepoa ja autuutta vastapainoksi tämän maailman raadannalle ja kärsimyksille. Raamatussa kerrotaan kuitenkin melko paljon taivaasta. Yleisesti ottaen Raamatussa puhutaan kolmesta taivaasta. Ensimmäisenä taivaana ymmärretään maapallon ilmakehää, toisena taivaana avaruutta ja kolmantena taivaana Jumalan taivasta. Ensimmäinen ja toinen taivas ovat itsestään selviä käsitteitä, mutta kolmas taivas on paikkana tuntematon. On ajateltu sen sijaitsevan taivaan kirkkaimmalla kohdalla eli mahdollisesti jossakin Orionin tähtikuviossa.

Kun Jeesus puhui poismenostaan, hän sanoi menevänsä valmistamaan meille sijaa ja tulevansa takaisin ja noutavansa meidät tykönsä, ilmeisesti juuri sinne kolmanteen taivaaseen. Me emme tiedä tuosta taivaasta paljoakaan, ainoastaan että Jeesus on valmistanut meille siellä kaupungin. Hepr. 11:16 ”Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.” Tämä taivas on kuitenkin väliaikainen paikka, jossa meillä on tietty tehtävä, josta on kerrottu lähemmin tuomion ja tuhatvuotiskauden yhteydessä.

Ihmisen lopullinen asuinpaikka tulee olemaan kuitenkin tämä maapallo, joka tullaan palauttamaan siihen alkuperäiseen tilaan, johon se oli alun perin luotu ja tarkoitettu ihmistä varten. Ilm. 21:1”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.” Ps.115:1”Taivas on Jumalan, mutta maa on annettu ihmistä varten.” Siitä lähtien kun ensimmäinen ihmispari joutui lähtemään syntiinlankeemuksen seurauksena paratiisista, Jumalan omat ovat odottaneet paratiisin palauttamista sen oikeille omistajille. Se palautetaan ihmisille yhtä kauniina ja täydellisenä kuin se oli aikojen alussa. Tästä uudesta maasta kertoo erityisesti Ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua.

Heti uuden maan kuvauksen jälkeen seuraa hämmästyttävä kuvaus uudesta Jerusalemista, joka laskeutuu maan päälle. Ilm. 21:2 ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” Uusi Jerusalem siis laskeutuu tämän uudesti luodun maan päälle. Ilmeisesti samalle paikalle, missä se nykyisinkin on. Siihen löytyy viittaus Sakarjan kirjasta. Sak. 14:4 ”Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.”   

Millainen tuo kaupunki on? Mahtuvatko sinne kaikki pelastetut? Ilm. 21:16 ”Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämän suuruiset.”  Raamatun aikoihin kaupungin koko mitattiin sen ympärysmitan mukaan. Yhden vakomitan pituus on 192 metriä, joten laskemalla kaupungin ympärysmitaksi tulee noin 2300 km eli noin Suomen kokoinen alue. Hiukan ihmetyttää kaupungin korkeus, joka olisi tällöin yli 570 km, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Ovatko sitten mitat todellisia vai symbolisia, sitä emme varmuudella tiedä. Joka tapauksessa luku symbolisoi valtavaa kokoa. Tällaiseen kaupunkiin mahtuu miljardeja ihmisiä, joten sinne pääsy ei tunnu toivottomalta.

Millainen tämä kaupunki on ulkonäöltään? Ilmestyskirjan 21. luku kertoo mm. seuraavia asioita. Siellä vallitsee Jumalan kirkkaus. Sen muuri on rakennettu jaspiksesta ja siinä on kaksitoista porttia, kolme kullakin sivulla. Kukin portti on yhdestä helmestä. Muurilla on kaksitoista perustusta ja ne ovat kaunistetut kalliilla kivillä. Kaupungin katu on puhdasta kultaa. Kaupunki ei tarvitse aurinkoa ja kuuta, koska siellä ole yötä. Jumalan kirkkaus valaisee kaupungin. Temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Jeesus Kristus on sen lamppu. Kulta, jalokivet ja helmet ovat täällä maan päällä arvostettuja ja tavoiteltuja aarteita, mutta ne eivät vedä vertoja taivaallisille aarteille. Siellä vallitsee Jumalan kirkkaus, joka moninkertaistaa niiden ulkoista loistoa. Ennen kaikkea siellä on Jumala ja Jeesus Kristus ihmisten kanssa kautta ikuisuuksien.

Mistä näin suuri kaupunki saa vesivaransa? Ilm. 22:1 ”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.”  Voimme olla varmoja, että vesi tulee olemaan taivaallisen kirkasta ja puhdasta. Tämä Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta lähtevä elämän vesi muistuttaa taivaan asukkaita jatkuvasti Jeesuksen sovitustyöstä Golgatan ristillä, jonka seurauksena iankaikkinen elämä oli ainoastaan mahdollista.

Mistä kaupunki saa ruokavaransa? Ainakin siellä on elämänpuu. Ilm. 21:2 ”Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.” Tämä sama elämänpuu, joka oli alun perin paratiisissa, on palautettu ihmisten iankaikkiseksi elämäksi ja terveydeksi. Sieltä löytyy iankaikkisen elämän eliksiiri.    

Millainen on ihminen olemukseltaan? Fil. 3:21 ”Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.” Jonkinlaisen kuvan kirkastetusta ruumiista saamme Jeesuksen ilmestyessä ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen. Hänen ruumiissaan oli lihaa ja luuta. Hän söi heidän kanssaan ja antoi koskettaa itseään. Hän ilmestyi heille myös ovien ollessa lukittuna, joten ylösnousemusruumis on ilmeisesti aineellisista rajoitteista vapaa.

Vaivaavatko meitä siellä edelleen nämä tämän maailman ikävät muistot? Jes. 65:17,18 ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.” Ollaan sitä mieltä, että kyllä tämän maailman kokemukset muistetaan, mutta ne eivät vaivaa enää mieltämme. Ehkä jonkinlaisen kuvauksen tästä saamme, kun ajattelemme äidin kipuja ennen synnytystä. Sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt, ilo on niin suuri, että kipuja ei enää muisteta kärsimyksenä.

Joku saattaa kysyä, että kun me saamme uuden kirkastetun ruumiin ja entisiä ei enää muisteta, niin tunnemmeko me siellä toisemme. Raamattu antaa tähänkin vastauksen. 1. Kor. 13:12, RK38 ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.”

Millaista on elämä uudessa maassa? Tähän löydämme vastauksen Jesajan kirjasta. Jes. 65:21,25 ”He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän. - - Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.”. Elämä tulee olemaan samanlaista kuin täällä, mutta käsittämättömän täydellistä. Myös luomakunta on palautettu alkuperäiseen tilaansa.

Uudessa maassa kokoonnutaan joka sapatti jumalanpalvelukseen. Jes. 66:22,23 ”Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.”  On suuri etuoikeus jo tässä maailmassa saada kokoontua Herran pyhänä päivänä tutkimaan Jumalan sanasta hänen ihmeellisiä tekojaan. Verrattomasti suurenmoisempaa on saada kokoontua uudessa maassa joka sapatti yhdessä kaikkien aikojenpelastettujen kanssa kiittämään ja ylistämään Jumalaa ja Jeesuksen Kristuksen, maailmankaikkeuden parhaan opettajan, johdolla tutkia Jumalan äärettömiä tekoja meidän hyväksemme.

Edellä oli vain joitakin kalpeita kuvauksia Raamatun taivaasta verrattuna siihen todellisuuteen, minkä Jumala on valmistanut ihmistä varten. Emme pysty ihmisjärjellä ja sanoin kuvaamaan taivaan täydellisyyttä ja onnea. Voimme ainoastaan luottaan Jumalan sanaan. 1. Kor. 2:9 ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

Ihmeellisintä kaikessa on, että taivas on antanut Jeesuksen Kristuksen ihmiskunnalle ikuisiksi ajoiksi. Jeesus tulee aina olemaan Ihmisen Poika ja elämään ihmisten keskellä uudessa maassa. Lunastustyö on liittänyt hänet ihmissukuun ikuisiksi ajoiksi. Ilm. 21:3,4 ”Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Tästä syrjäisestä synnin tahraamasta maapallosta tulee siinä mielessä koko maailmankaikkeuden keskus, koska itse Jumala tulee asumaan siinä. Kukaan maailmankaikkeuden asukkaista ei ole kokenut syntiä ja sen voittamista Jeesuksen veren kautta. Ihmiset tulevat olemaan siksi erikoisasemassa koko Jumalan luomassa maailmankaikkeudessa. Näin paljon on Jumala rakastanut lapsiaan, jotka ovat turvautuneet häneen Jeesuksen sovitustyön kautta. Tällöin me ymmärrämme lopullisesti Jeesuksen ristin merkityksen omassa elämässämme ja maailmankaikkeuden silmissä.

Tämän kaiken ihminen saa perinnöksi ilman omia ansioita. Perintöä ei voida siis ansaita, vaan se saadaan testamentin tai sukulaisuussuhteen kautta. Meillä on mahdollisuus olla Jumalan lapsia ja näin lapsi perii isänsä. Perintö edellyttää siis vain Jumalan lapseksi tulemista vastaanottamalla Jeesus Kristus syntien sovittajana ja elämän Herrana. Room. 8:17 ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.”

Kirjassa Suuri taistelu Ellen White piirtää pelastettujen elämästä uudessa maassa suurenmoisen kuvan: ”Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala itse on sieluun istuttanut, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja suloisimmalla tavalla. - - siellä tulevat kuolemattomat olennot ehtymättömällä ihastuksella tutkistelemaan luovan voiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Jokaisen sielun voimat kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä eikä uuvuta voimia. Siellä voidaan viedä perille mitä suurenmoisimpia yrityksiä, siellä toteutuvat ylevimmät toiveet ja siellä onnistuvat korkeimmatkin pyrkimykset; ja yhä kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi ja uusia tarkoitusperiä hengen, sielun ja ruumiin voimien elvyttämiseksi.

Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaana he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin – maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon jonkun sielun pelastumisesta. Sanomattomalla ihastuksella maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen. He osallistuvat tiedon ja viisauden aarteista, jotka on saavutettu pitkien aikakausien kuluessa tutkimalla Jumalan töitä. - -

Ikuisuuden vuosien vieriessä tulee esiin yhä runsaammin ja yhä kirkkaampia ilmestyksiä Jumalasta ja Kristuksesta. Tiedon karttuessa lisääntyvät myös rakkaus, kunnioitus ja onni. Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he ihailevat hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heidän eteensä lunastuksen rikkaudet ja ihmeelliset saavutukset suuressa taistelussa Saatanaa vastaan, lunastettujen sydämet täyttyvät yhä palavammalla rakkaudella, ja yhä ihastuneimpina he helähdyttävät kultaharppujaan enkelijoukon, luvultaan kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, yhdistäessään äänensä mahtavaan ylistyslauluun.

Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka on kaiken luonut, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailman kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat hämmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus” (Suuri taistelu, s. 654-655).

Tällainen ihana tulevaisuus meitä odottaa. Ainoa asia, joka estää meitä pääsemästä taivaaseen on synti. Jumala rakastaa kuitenkin syntistä ihmistä, mutta vihaa syntiä. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme päästäksemme tuohon ihanaan taivaaseen. Meidän on voitettava synti Jumalan ehdoilla. Siksi meidän on otettava parhaan kykymme mukaan selvää Jumalan sanasta, mitä on synti. Meidän oma viisautemme ei pysty sitä selvittämään. Jumala on näin kaikessa viisaudessaan liittänyt synnin tiedostamisen myös Jumalan tuntemiseen. Jes. 59:1,2 ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule.”

Meidän on mahdotonta vapautua omin voimin synnistä. Ihminen voi tehdä itse ulkonaisen olemuksensa moitteettomaksi, mutta sydäntä hän ei voi muuttaa. Ainoastaan Kristus voi meidät muuttaa ja vapauttaa syntisestä olotilasta. Se edellyttää, että me otamme Kristuksen vastaan omana Vapahtajanamme. Tällöin Jumala antaa meille lahjana Pyhän Hengen johtamaan elämäämme. Tämä lupaus on voimassa, olimmepa sitten miten syntisiä tai Jumalan kieltäjiä tahansa. Siksi on tärkeätä ottaa Kristus silloin vastaan, kun Pyhä Henki kutsuu. Saattaa käydä niin, ettei enää tule toista kutsua. Ihmisen etsikkoaika on mitä tärkeintä aikaa ihmisen elämässä, koska silloin tehdään elämän ratkaisevin päätös. Kun Pietari saarnasi helluntaina, noin kolmetuhatta henkeä koki Jumalan kutsun. Apt. 2:37,38 ”Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”

Pelastus on Jumalan lahja, jonka me saamme sen yksinomaan armosta. Mitkään meidän tekomme eivät riitä tuon lahjan vastaanottamiseen. Ainoastaan Jeesus Kristus oli arvollinen lunastamaan ihmiskunnan. Näin Jumala rakasti meitä ihmisiä, että hän antoi henkensä meidän puolestamme. Vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan saattaa olla joskus vertaansa vailla, mutta Jumalan rakkaudelle se ei ylety. Jumalan rakkaus on niin paljon korkeampi kuin on taivas maata. Sellainen on Jumala, iankaikkinen rakkaus. Hänen oli sovitettava omalla kärsimyksellään ja kuolemallaan syntimme. Näin vakava asia on synti. Siitä on päästävä eroon Jumalan voimassa ja armossa. Puhuessaan temppelissä Paavali teroitti syntien katumista, kääntymistä ja Jeesuksen tuntemista syntien vapauttajana. Apt. 3:19,20 ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.”

Ilman Jumalaa meidän olisi mahdotonta vapautua synnistä. Jumala on antanut meille yksinkertaiset ja helpot ohjeet tehdyille synneille. Meidän ei tarvitse tehdä ylimääräisiä ponnistuksia kuten katumusharjoituksia tai toivioretkiä. Hän edellyttää vain, että me vilpittömästi tunnustamme ja hylkäämme syntimme. Snl. 28:13 ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka tunnustaa ne ja hylkää, saa armon.”

Synnintunnustus ei ole otollinen Jumalalle ilman vilpitöntä kääntymistä ja parannusta. Elämässä täytyy tapahtua ratkaiseva muutos. Kaikki, mikä on Jumalaa vastaan, täytyy panna pois.  Ainoastaan jos Pyhä Henki on päässyt vaikuttamaan sydämessä, synnintunnustus on aito ja rehellinen. Silloin se on todellisen synnin surun seuraus. Silloin se kelpaa Jumalalle ja silloin me saamme sen anteeksi ja rauhan mieleemme.

Jumala edellyttää, että kun tulemme hänen eteensä palvelemaan häntä, meidän on sovittava kaikki erimielisyydet lähimmäistemme kanssa. Tämä toinen ihminen on nimittäin myös Jumalan omaisuutta ja häntä vahingoittaessa teemme syntiä myös Jumalaa kohtaan. Tämän toisen ihmisen on myös velvollisuus antaa anteeksi syntimme. Jos olemme näin tehneet, vaikka tämä ei olisikaan antanut anteeksi meille, olemme täyttäneet velvollisuutemme ja voimme anoa anteeksiantoa Jumalalta. Matt. 5:23,24 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”

Synnit on siis ennen kaikkea tunnustettava Jumalalle, mutta myös niille, joita kohtaan on tehty vääryyttä. On olemassa myös julkisia syntejä, jotka on tunnustettava myös julkisesti. Syntien tunnustamisen sekä julkisen että yksityisen tulee olla sydämestä lähtenyt ja vapaaehtoinen. Sen tulee olla myös tarkka ja yksityisluontoinen. Syntien tunnustamiseen toisille liittyy myös rukoileminen toisten puolesta. Kun näin teemme, Jumala tulee lupauksensa mukaan siunaamaan meitä ajallisilla tarpeilla. Jaakob kirjoittaa tästä asiasta Jaak. 5:16 ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.”

Jumala arvostaa sitä, että me elämme rauhassa ja sovussa toisten kanssa. Olemme periaatteellisia, oikeudenmukaisia ja rehellisiä. Tämä ei aina miellytä toisia ihmisiä, mutta Jumala arvostaa sitä yli kaiken. Juoruavat ja valehtelevat ihmiset ovat paholaisen parhaimpia palvelijoita. Myös petollisuudesta johtuva ystävien kiitos ja omakehu on vaarallista. Siksi meidän tulee osoittaa lähimmäisiämme kohtaan Kristuksen rakkautta. Älkäämme huonontako toistemme mainetta ja älkäämme puhuko väheksyvästi kenestäkään. Olkaamme omasta mielestämme vaatimattomia ja nöyriä ja turvautukaamme kaikesta sydämestämme Jeesuksen ansioihin. Näin Jumala voi tehdä meistä suuria. Hänellä on siihen voima. Kun me täytämme kristillisen rakkautemme toisia kohtaan, niin Jumala on sovussa myös meidän kanssamme ja antaa rikkomuksemme anteeksi. Matt. 6: 14"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” Efes. 4: 31,32 ”Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Monien ihmisten on vaikea uskoa syntiensä anteeksisaamiseen ja siksi Jumala on antanut myös tällaisia julkisia synnintunnustus- ja anteeksiantosakramentteja kuin kaste ja ehtoollinen. Kasteessa uskoon tullut ihminen aloittaa uuden elämän Jeesuksen yhteydessä syntinsä anteeksi saaneena ja ehtoollisessa tämä kasteen liitto uudistetaan jatkuvana puhdistuksena kuolemaan asti. Nämä toimitukset ovat valtavia ilon ja rauhan ylläpitäjiä. Ne antavat elämälle aivan uuden sisällön ja voiman vaeltaa Jeesuksen yhteydessä. Olen todella äärettömän iloinen siitä, että olen ymmärtänyt kasteen ja ehtoollisen merkityksen. Iloitsen aina uudelleen ja uudelleen, kun saan osallistua ehtoolliseen. Teen kaikkeni voidakseni olla siinä mukana ja kokea hyvän omantunnon tuoman siunauksen

Kun me olemme tehneet kaiken mahdollisen voitavamme syntien anteeksisaamiseksi Jumalan sanan pohjalta, Jumala hyväksyy tekomme ja täyttää lupauksensa meitä kohtaan. Todellisen kääntymyksen edellyttää siis synnin murtamaa ja nöyrää sydäntä, joka arvostaa Jumalan rakkautta ja Golgatan uhria. Tällainen ihminen tuo kaikki syntinsä Jumalan eteen ja kokee lopullisen syntiensä anteeksiannon. 1 Joh. 1: 9 ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”

Syntien anteeksisaamisen perusedellytyksenä on kuitenkin ennen kaikkea usko Jumalaan. Onhan selvää, ettei kukaan voi vastaanottaa syntien anteeksiantoa ja pelastusta, jos hän ei usko. Hän ei voi eikä osaa noudattaa Jumalan tahtoa ja ohjeita, jotka hän on antanut sitä varten sanassaan. Loppujen lopuksi suurin synti syntien anteeksisaamiseksi, minkä ihminen voi tehdä, on epäusko, koska se tekee syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen mahdottomaksi. Joh. 16: 9 ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.”

Synnin tunnossa olevalle ihmiselle sanoma Jeesuksen kuolemasta meidän syntien sovittajana on todella evankeliumia, ilosanomaa. Meidän on yksinkertaisesti uskossa vastaanotettava Jeesus omalla kohdallamme syntiemme sovittajana. Ei todellakaan tarvita mitään parannuksen tekoharjoituksia, ei mitään pyhiinvaellusmatkoja, ei mitään hyviä tekoja voidaksemme osoittaa kelvollisuutemme Jumalalle. Tarvitsee vain yksinkertaisesti uskoa Jumalan lupaus anteeksiantamisesta. Kun näin uskomme ja teemme, saamme ilon ja rauhan sydämeemme ja varmuuden taivaspaikastamme Jeesuksen yhteydessä.