9. Perustietoa ravinnostamme

Puhumme elintarvikkeista eli ruoka-aineista, jolloin tarkoitamme esim. perunoita, leipää, kalaa, lihaa, kananmunia, voita, maitoa, juustoa, kaalia, porkkanaa, jne. Kaikki elintarvikkeet sisältävät erilaisia ravintoaineita, jotka tavallisesti ryhmitetään seuraavasti:

Energiaravinto: 1. Hiilihydraatit, 2. Rasvat ja 3. Valkuaisaineet eli proteiinit.

Suojaravinto: 1. Välttämättömät aminohapot, 2. Välttämättömät rasvahapot, 3. Vitamiinit, 4. Kivennäis- ja hivenaineet ja 5. Tuntemattomat ravintotekijät.

Energiaravinto muodostaa ravintomme näkyvimmän osan. Hiilihydraatit ovat ravintomme tärkkelystä, jota on kaikissa kasveissa, mutta eläinkunnan tuotteissa vain vähäisiä määriä. Sokeri on puhdasta hiilihydraattia.

Rasvaa saamme kaikissa eläinkunnasta peräisin olevissa tuotteissa, lihassa, voissa, maidossa ja kermassa, jne… Myös monet kasveista sisältävät runsaasti rasvaa, joka on ravintona terveellisempää, kuin eläinkunnat rasvat.

Valkuaista, eli proteiinia on runsaasti kaikissa eläinkunnan tuotteissa, mutta kasvisvalkuainen on nykyisen tietämyksen mukaan ihmiselle terveellisempää. Sitä on esim. perunassa, pavuissa, viljassa kaalissa, jne…

Suojaravintoon luetaan etenkin vitamiinit ja kivennäis-, sekä hivenaineet, joita ravinnossamme on erittäin pieniä määriä verrattuna energiaravintoon. Niitä, kuten välttämättömiä amino- ja rasvahappoja, me saamme erilaisista ruoka-aineista. Siksi meidän tulisi käyttää mahdollisimman monipuolista ravintoa.

Tutkimuksissa on havaittu, että jos koe-eläimille annettiin ainoastaan kaikkia nykyisin tiedettyjä ja tunnettuja ravintoaineita, joita on noin 50 eri lajia, ne siitä huolimatta sairastuvat. Siis ravintomme täytyy sisältää tuntemattomia tekijöitä, joista meillä ei ole tietoa.

Mutta voidaksemme hyvin, ravintomme täytyy sisältää tähän asti tunnettuja tekijöitä oikeassa suhteessa. Liika annostelu, tai liian vähän jotain näistä tekijöistä aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin häiriöitä.

Nykyinen ravitsemustilanne nimenomaan sivistysmaissa on kehittynyt yksipuoliseen suuntaan. Vakavimpana ravitsemusvirheenä tutkijat pitävät sitä, että me saamme liian suuren osuuden energiaravinnostamme rasvan, sokerin ja valkeiden viljatuotteiden käytöstä.

Näin on myös meidän maassamme. Vielä vuosisatamme alussa valtaosa kansastamme sai eläinkunnan tuotteista vain noin 30 % nauttimistaan kaloreista. Loppu saatiin perunoista, juureksista ja kokojyvätuotteista, joista tärkein oli ruisleipä ja ruispuuro.

Nykyisin kattavat eläinrasvat, sokeri ja valkoiset viljatuotteet jo noin 70 % koko nauttimastamme kalorimäärästä. Jo vuosisatamme alussa melkein tuntemattomat sairaudet ovat kansamme pahin vitsaus. Tämä koskee etenkin sydänverisunitauteja ja syöpää. Mutta muutkin taudit, kuten sappikivi, sokeritauti, verenpainetauti, hammasmätä ja luuston sekä nivelten sairaudet ovat lisääntyneet pelottavissa määrin.

Toinen virheellinen ravitsemuksen suunta, johon tutkijat viime aikoina ovat kiinnittäneet vakavaa huomiota, on jatkuvasti lisääntynyt teollisesti valmistetun ravinnon käyttö.

Nobel palkinnon saanut tunnettu kotimainen tutkija A.I. Virtanen totesi tutkimuksensa tuloksena aikoinaan: ”Mitä enemmän ruoka-aineita käsitellään radikaalisesta, sitä suurempaan vaaraan joutuu ihminen.

Nimenomaan sivistysmaiden suurissa asutuskeskuksissa käytetään valtavat määrät teollisuusravintoa, erilaisia säilykkeitä ja valmiita annoksia. Vaikuttaa siltä, että monen aikamme perheen emännän ruuanlaittotaito surkastuu vähitellen säilykepurkin avaamisen tasolle.

On selvää, että nämä teollisesti jalostetut sisältävät vähemmän vitaaliaineita, kuin käsittelemättömät luonnontuotteet. Kun niiden osuus koko ravinnon määrästä kasvaa, syntyy helposti puutostiloja. Tutkijat puhuvat jonkinlaisesta puoliterveyden tilasta, jolle on annettu nimeksi mesotrofia.

Tällainen ihminen ei ole varsinaisesti sairas. Hänessä ei ole varsinaisen sairauden merkkejä, muta hän ei tunne oloaan täysin terveeksi. Hän on väsynyt ja haluton ja hänen työkykynsä ja elinvoimansa ovat heikentyneet. Piristävien lääkkeiden avulla hän laahustaa päivästä toiseen, kunnes aikaisen vanhuuden vaivat yllättävät tai hän sairastuu johonkin krooniseen tautiin, kuten juuri sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään, reumaan, jne…

Välttyäksemme tällaisen kulttuuri-ihmisen kohtalolta, meidän tulisi kiinnittää vakavaa huomiota siihen, mitä syömme ja juomme. Meidän tulisi nauttia ravintomme niin luonnonmukaisena, kuin mahdollista.

Viime aikoina ovat eri maiden terveysviranomaiset kiinnittäneet vakavaa huomiota näihin ravitsemuksemme vinosuuntauksiin. Laaditaan erilaisia suosituksia ja tehostettua valistustoimintaa kohdistetaan yhä laajempiin kansankerroksiin.

Jos nyt yrittäisimme vetää jonkinlaisen yhteenvedon näistä suosituksista, se muodostuisi seuraavaksi: 1. Ravinnon energiapitoisuutta on monissa tapauksissa vähennettävä niin, että ylipainon kehittymiseltä vältytään.

2. Rasvan kokonaiskulutusta vähennetään siten, että kaikkien nauttimiemme rasvojen määrä on vain 25 – 30 % nauttimastamme energiamäärästä.

3. Tyydyttyneiden rasvojen käyttöä vähennetään, tyydyttämättömien rasvojen osuutta lisätään.

4. Sokerin ja sokeripitoisten tuotteiden kulutusta vähennetään erittäin tuntuvasti.

5. Valkoisten viljatuotteiden käyttöä vähennetään ja vastaavasti lisätään kokojyvätuotteiden osuutta ravinnossamme.

6. Vihannesten, juurikkaiden, perunan, hedelmien, marjojen, rasvattoman maidon ja kalan kulutusta lisätään. Milloin lihaa käytetään, loisi käytettävä mahdollisimman rasvatonta lihaa kohtuullisesti.

7. Nautintoaineet eivät saa muodostua rasitustekijäksi. Jokainen vähänkin terveyttään kunnioittava kansalainen luopuu kokonaan alkoholin ja tupakan käytöstä.

Melko vahvaa tekstiä nämä kansan terveyden vartijat meille esittävät. Jotain on pahasti vinossa, ei muuten tartuttaisi näin voimakkaasti ihmisten ruokailutottumuksiin.

Unkarilainen Nobel palkinnon saanut biokemisti lausui eräässä haastattelussa: ”Olen järkyttynyt ajatellessani ihmisten ruokatapoja. Biologina minun ei ole vaikea käsittää, että ihmiset sairastuvat, mutta minun on vaikea ymmärtää, miten he ylipäänsä pysyvät hengissä.”

Jumalan Sanan kautta meille tarjotaan ravintoa, joka pitää meidät ikuisesti elossa ja terveinä. Se on tärkeintä.

Lopuksi Jari Keronen esittää laulun: Sä miksi menit kauas.