11. Vitamiineista virkeyttä

Vitamiinien löytämisen historia on pitkä ja monivivahteinen. Kaikki alkoi siitä, kun Kaukoidän, riisiä kansanravintona käyttävissä maissa, beri-beri niminen tauti alkoi 1800 luvun loppupuolella levitä vallan pelottavissa määrin.

Taudin lisääntyminen johtui siitä, että noihin aikoihin myllytekniikan kehittymisen johdosta kiillotettu riisi oli levinnyt yleiseen käyttöön. Kuorittaessa riisi siitä poistetaan alkio ja hopeanhohtoinen pintakerros.

Vähitellen tutkijat pääsivät syyllisen jäljille. Vuonna 1912 puolalainen lääkäri Casimir Funk onnistui yrityksissään valmistaa riisin kuorista beri-beriltä suojaava aine. Hän antoi tälle elintärkeälle aineella nimen vitamiini.

Samoihin aikoihin suoritti eräs englantilainen fysiologi kokeita koe-eläimillä. Kun rotille annettiin riittävä määrä hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja puhdistetussa muodossa, ne söivät sitä mielellään.

Mutta pian ne alkoivat riutua ja tulla huonokuntoisiksi. Jos koetta jatkettiin liian kauan, ne kuolivat.

Kun eläimille jälleen annettiin luonnontuotteita, ne paranivat, kehittyivät normaalisti ja pysyivät terveinä. Tällaiset kokeet olivat lähtökohtana tutkimuksille, joiden ansiosta pystyttiin eristämään erilaisia vitamiineja.

Liukoisuutensa perusteella vitamiinit on tapana jakaa kahteen ryhmään, rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin. Rasvaliukoisiin luetaan vitamiinit A, D, E ja K. Muut vitamiinit ovat vesiliukoisia.

Vesiliukoisten vitamiinien suurimman ryhmän muodostavat B-vitamiinit. Niitä tunnetaan ainakin 12, joista seitsemän pidetään välttämättömänä ihmiselle. Muita vesiliukoisia ovat C, H ja PP vitamiinit.

Kun vitamiineja alettiin tuntea paremmin, annettiin niille myös niiden kemiallista rakennetta vastaavia nimityksiä, kuten C-vitamiini – askorbiinihappo, B1-vitamiini – tiatiimi, jne…

Vitamiineja käytettiin ensin puutostautien parantamiseen, sitten niiden ehkäisyyn. Myöhemmin huomattiin vitamiinien lääkinnällinen arvo, ja nykyisin niillä hoidetaan monia sairauksia, joilla ei ole mitään tekemistä puutostautien kanssa. Kuvassa B1-vitamiini 260 kertaisena suurennoksena.

Itse asiassa vitamiinit ovat joukko orgaanisia ravintoaineita, joilla on ratkaiseva merkitys elimistön normaalille toiminnalle. Tarvitsemme niitä erittäin pieniä määriä, mutta niiden puuttuminen voi aiheuttaa vakavia sairaustiloja. Vitamiineja eristetään myös teollisesti. Näemme C-vitamiineja 165 kertaa suurennettuina.

Ja nyt haluaisin palauttaa mieliinne perustietoja tärkeimmistä vitamiineista, niiden merkityksestä ja ravintoaineista, jotka niitä sisältävät. Kuvassa on B12-vitamiineja voimakkaasti suurennettuna.

A-vitamiini suojelee ihon pintakerrosta ja limakalvoja, lisää vastustuskykyä vilustumissairauksia vastaan ja on näölle aivan välttämätön. A-vitamiinia esiintyy maidossa, voissa, munankeltuaisessa, maksassa ja kalassa. Kasviksissa porkkanassa, lantussa, marjoissa, salaatissa, pinaatissa, kaalissa, herneissä, soijapavussa, persiljassa ja sipulissa.

B1-vitamiini on välttämätön hermoston normaalin toiminnan ylläpitämiseksi ja erityisesti hermoimpulssien välittämiseksi. Se vaikuttaa myös sydämen ja ruuansulatuksen toimintaan ja edistää ravinnon hyväksikäyttöä. B1-vitamiinia on munankeltuaisessa, maidossa, kuivatuissa pavuissa, salaatissa, pähkinöissä ja kokojyväviljatuotteissa.

B2-vitamiini ehkäisee nenän, ylähuulen ja silmäluomien talirauhasten liikatoimintaa, suupielien halkeamista ja aknea. Auttaa kurkun ja kielen ärsytystiloissa sekä edistää elimistön kasvua. Vitamiinia löytyy munankeltuaisesta, maksasta, hiivasta ja soijapavusta.

B12-vitamiini takaa punaisten verisolujen normaalin muodostumisen. Se ehkäisee ja parantaa anemiaa ja siitä aiheutuvia hermostohäiriöitä. Lisäksi se osallistuu solujen rakennusaineiksi tarvittavien happojen muodostamiseen. Vitamiinin tärkeimmät esiintymislähteet ovat muna, maito ja sienet, mutta todennäköisesti kasvikset, jotka kasvavat erittäin muhevassa maassa, jossa Bakteeritoiminta on vilkasta, sisältävät B12-vitamiinia.

C-vitamiini on tärkeä koko elimistön toiminnalle. Se ehkäisee keripukkia, joka haurastaa hiussuonet. C-vitamiinin ansiosta elimistö torjuu helpommin tulehdustauteja ja tiettyjen hampaiden ja luuston sairauksia. C-vitamiinia saamme runsaasti sitrushedelmistä, tomaatista, melonista, vihanneksista ja marjoista.

D-vitamiini vahvistaa luustoa ja hampaita ja ehkäisee riisitautia. Se säätelee kalsiumin ja fosforin imeytymistä elimistöön. D-vitamiinia on voissa, maidossa, kalaöljyssä ja munankeltuaisessa, mutta sitä valmistuu myös ihossa auringonvalon vaikutuksesta.

K-vitamiini on tarpeellista veren hyytymiselle. Puutostiloja esiintyy yleensä vain ravinnon imeytymishäiriöissä. Vitamiinia on pinaatissa, kukkakaalissa, lehtivihanneksissa, maksassa ja kasviöljyissä. Tämän vitamiinin saannista ei yleensä tarvitse olla huolissaan, sen puutostilanteita esiintyy hyvin harvoin.

On helppoa havaita, että oikein suunniteltu tasapuolinen ruokavalio kattaa meidän päivittäisen vitamiinitarpeemme. Mutta yksipuolinen ruokavalio aiheuttaa varsin usein vitamiinien vajausta. Puutosta voivat myös aiheuttaa sopimattomat ravintoyhdisteet, joissa esiintyvät aineet voivat tuhota tiettyjä vitamiineja.

Meidän tulisi valita ja valmistaa ravintomme siten, että se on mahdollisimman luonnonmukaista. Paljon kasviksia raakoina tai taidolla vähässä vedessä keitettynä.

On hyvä tietää, että vaikka nauttisimme kaikkia noin 50 tunnettua ravintoainetta niiden puhtaassa muodossa juuri tutkijoiden suunnitteleman määrän, sittenkin sairastuisimme.

Emme vielä tunne kaikkia ravintomme sisältämiä tehotekijöitä. Tutkijat puhuvatkin tuntemattomista ravintotekijöistä, joita on todettu olevan esim. viljan alkioissa. Ehkä tiede aikanaan pystyy selvittämään nämä tuntemattomat tekijät. Ainakin siihen mennessä tarvitsemme ravintoaineita niiden luonnollisessa muodossa pysyäksemme terveinä.

Vitamiinit ovat ihmiskoneiston voiteluainetta, jota tarvitsemme pysyäksemme kunnossa, kuten auton moottori tarvitsee oman voiteluaineensa. Älä heitä hiekkaa arkaan koneistoon. Jos huomaat jonkin vitamiinin puutosoireita, on hyvä, että tiedät, miten tilanne korjataan.

Meille on runsaasti tarjolla erilaisia, synteettisesti valmistettuja vitamiinipillereitä. Joskus niiden käyttö on paikallaan äkillisten puutosoireiden ilmaantuessa. Mutta niiden jatkuva ja summittainen käyttö ei ole perusteltua, muista, että esim. hedelmä on terveellisempi, kuin askorbiinitabletti.

Joissakin sairastapauksissa saattaa yhden tai useamman vitamiinin tarve olla tavallista suurempi, mutta silloinhan tavallisesti ollaan jo lääkärin hoidossa ja seurataan hänen ohjeitaan.