15. Kohuttu kolesteroli

Kun puhutaan ravintorasvoista ja niiden vaikutuksesta terveyteemme, on sanottava joku sana myös kolesterolista ja sen merkityksestä. Rasvojen ja kolesterolin tutkimus liittyvät toisiinsa.

Kolesteroli on vahamainen, rasvaliukoinen aine, jota esiintyy kaikkialla elimistössämme, eniten lisämunuaisissa ja ihossa.

Me saamme ravintomme mukana erilaisia määriä kolesterolia, mutta suurin osa siitä muodostuu elimistössä. Kehossamme on kaiken kaikkiaan kolesterolia noin 10 – 15 grammaa, josta 3 – 5 grammaa kiertää veren mukana.

Vaikka kolesterolin olemassaolo keksittiin jo 1700 luvun alkupuolella, sen rakenne ja vaikutus ovat niin monimutkaisia, että vasta 1964 myönnettiin Nobel palkinto tutkimuksista, joissa selvisi, miten kolesterolia ja rasvahappoa muodostuu meidän elimistössämme.

Jo varhain todettiin myös se, että juuri kolesteroli on se aine, joka aiheuttaa ateroskleroosia, eli verisuonten kalkkiutumista. Vaiva aiheutuu siitä, että kolesterolia kerääntyy verisunten sisäseinämiin ja estää veren virtausta.

Aluksi saatiin selville, että kolesterolipitoinen ravinto aiheutti veren kolesterolipitoisuuden nousua. Todettiin, että sellaiset ravintoaineet, kuten kananmunat, voi ja eläinrasvat, jotka sisältävät runsaasti kolesterolia, edistävät aeroskleroosin kehittymistä.

Tämä käsitys oli kauan tiedemiesten vallitsevana käsityksenä. ja tilastot puhuvat selvää kieltä siitä, että rinnan tällaisten ravinaineiden käytön lisääntymisen kanssa verisuonten kalkkeutumisen tuhoisa vaikutus lisääntyy.

Saatiin vakuuttavasti selville, että kolesterolikerrostumat valtimoiden seinämissä johtuvat ensi sijassa ihmisen ravinnosta saamasta kolesterolista, eikä siitä kolesterolista, jota elimistö itse muodostaa omaksi tarpeekseen.

Vasta 1950 luvulla tiedemiehille vähitellen selvisi, että ravinnon kolesterolipitoisuuden lisäksi suurena syynä veren kolesterolipitoisuuden nousuun on ravinnon korkea rasvapitoisuus ja lisääntynyt sokerin käyttö.

Tutkimukset osoittivat selvästi, että sitä mukaa, kun ravinnon rasvapitoisuus nousi, eli mitä suurimman osuuden energiatarpeestaan ihmiset saivat rasvan käytöstä, samassa suhteessa nousi kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, sepelvaltimotaudit mukaan luettuna.

Vuosikausia oltiin myös siinä uskossa, että nimenomaan vain eläinkunnasta peräisin olevat rasvat olivat syynä veren kolesterolipitoisuuden vaaralliseen nousuun.

Mutta vuonna 1952 teki muuan amerikkalainen tutkija L.W. Kinsell työtovereineen tärkeän havainnon: Kaikki huoneenlämmössä öljymäiset, eli tyydyttymättömät rasvat alensivat, mutta huoneenlämmössä kiinteät, eli tyydyttyneet rasvat nostivat veren kolesterolipitoisuutta.

Kävi ilmi, että ei olekaan niin jyrkkää rajaa kasviskunnasta peräisin olevien ja eläinkunnasta peräisin olevien rasvojen välillä, kuin aikaisemmin oli luultu.

Esim. kookospähkinän öljy kovetetussa muodossa, palmuydinöljy ja kaakaovoi, joita käytetään makeisteollisuudessa, vaikkakin ovat peräisin kasvikunnasta, ovat kaikkein voimakkaimmin veren kolesterolia nostavia öljyjä. Nämä öljyt ovat vahvasti tyydyttyneitä rasvoja, jotka sisältävät ihmiselle erittäin epäterveellisiä happoja.

Toisaalta kalojen ja muiden vesieläinten rasvat ovat tyydyttymättömiä rasvoja, joilla on selvästi veren kolesterolia alentava vaikutus.

Koska tyydyttymättömät rasvat vähentävät veren kolesterolipitoisuutta ja tyydyttyneet rasvat lisäävät sitä, ajateltiin, että rasvojen haittatekijät voitettaisiin käyttämällä pelkästään tyydyttymättömiä öljytuotteita.

Niinpä öljytuotteiden käyttö lisääntyi monissa sivistysmaissa moninkertaiseksi edellä mainittujen tutkimustulosten tultua julkisuuteen. Mutta pian havaittiin myös tyydyttymättömien rasvojen runsaan käytön haittavaikutuksia. Kävi ilmi, että samalla, kun näiden rasvojen ansiosta veren kolesterolipitoisuus aleni, sitä kerääntyi muualle elimistöön.

Selvimpänä tämä havaittiin kolesterolin kerääntymisenä sappeen, joka ilmeni sappikivien yleistymisenä. Sappikivet sisältävät runsaasti kolesterolia. Tapahtuu siis tavallaan siten, että runsaasti nautittuna tyydyttymättömät rasvahapot siirtävät kolesterolia verestä muihin elimiin.

Selvää on, että myöskään monityydyttymättömät rasvatuotteet eivät ole mikään patenttilääke ylimääräisen kolesterolin poistamiseksi ihmisen elimistöstä.

Varmin tapa välttyä kolesterolin haittavaikutuksilta on saada sitä mahdollisimman vähän elimistöömme nauttimamme ravinnon mukana. Tämä edellyttää, että käyttämämme rasvan määrä on tasapainossa koko energiamäärän kanssa.

Tutkijoiden mukaan me saamme liian suuren osan energiastamme tyydyttyneistä ravintorasvoista. Suomessa rasvojen kokonaiskulutus on suunnilleen 40 % luokkaa koko kalorimäärästä. Määrä on ehdottomasti liian suuri.

Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että 25 – 30 % olisi täysin riittävä rasvan osuudeksi koko energiakulutuksesta. Sekin jaettuna siten, että käyttämästämme rasvasta vajaa puolet olisi eläinrasvoja ja loput kasvisrasvoja.

On muistettava, että vuosisatamme alkupuoliskolla, jolloin sairastuvuus sydän- ja verisuonitauteihin vielä oli vähäistä, oli myös rasvan kulutus henkilöä kohden vajaa puolet nykyisestä.

Ilmeinen tosiasia on, että voimme oikealla rasvan käytöllä suuresti vaikuttaa omaan terveydentilaamme. Kuitenkin tottumuksia on verrattain hankalaa muuttaa. Nimenomaan suomalaisen miehen rasvankäyttötottumusten muuttaminen lienee eräs maailman vaikeimmista asioista.

Asennekasvatusta ja asenteen muutoksia kaivataan tässä, kuten monessa muussakin asiassa. Meidän tulisi tajuta, että hyvä ja maukas ruoka ei ole riippuvainen runsasta rasvan ja sokerin käytöstä.

Muistakaamme tasapainottamisen periaate. Enemmän vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä keventämään perinteisesti rasvaista ravintoa. Tarvitsemme rasvaa, mutta kohtuudella.

Viisas väistää vaaran. On mielenkiintoista tietää, että Jumala sanassaan jo ammoin sitten kielsi omalta kansaltaan juuri ne eläinten rasvat, jotka aikamme tutkimus on paljastanut kaikkein kolesterolipitoisimmiksi. 3Moos.3:17 ” Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö." Tekstiyhteydet paljastavat, että tämä kielto koski nimenomaan teuraseläinten sisäelinten rasvoja.