20. Kannattaako luopua tupakasta?

Jospa aluksi palauttaisimme mieliimme joitain tutkijoiden julkaisemia tosiasioita tupakan vaikutuksesta terveyteemme, elämäämme ja kuolemaamme.

Tupakoitsijan keski-ikä on useita vuosia lyhyempi, kuin tupakoitsemattoman, sillä jo yhden savukkeen on arvioitu lyhentävän ihmisen elinikää 15 – 17 minuuttia.

Tupakoitsijan vaara kuolla sydänveritulppaan on hänen polttamastaan savukemäärästä riippuen 2 – 5 kertainen tupakoimattomaan verrattuna.

Tupakointi on nuorison keskuudessa yleistynyt niin, että Lääkintöhallituksen tiedonannossa arvellaan nykyisistä koululaisista noin 20 000 kuolevan keuhkosyöpään.

Tupakoitsijat kuolevat keuhkosyöpään polttamastaan savukemäärästä riippuen 5 – 17 kertaa todennäköisemmin, kuin tupakoimattomat.

Nämähän ovat tuttuja asioita jokaiselle tupakoitsijalle. Mutta vaikka he myöntävätkin savukkeiden aiheuttavan keuhkosyöpää, suurin osa heistä ei halua lopettaa tupakoimista perustellen jatkamistaan sillä, että jos vahinko on jo tapahtunut, niin se on tapahtunut.

Toisin sanoen: ”Jos minä olen altis keuhkosyövälle ja koska olen polttanut niin kauan, on liian myöhäistä tehdä mitään. Mitä lopettaminen enää hyödyttää?

Niinpä niin. Vuosikausia tällaisessa ajattelussa on ollut tiettyä johdonmukaisuutta. Keuhkosyöpä on hiljainen valloittaja, joka tavallisesti ilmoittaa olemassaolostaan vasta kehityttyään kuolettavalle asteelle.

Sen vuoksi parantuneiden määrä on masentavan alhainen. Kaikista todetuista tapauksista vain noin 5 % paranee. Kannattaako siis lopettaa? Moni tuntee olevansa tuhoon tuomittu ja haluaa jatkaa rakasta tottumustaan katkeraan loppuun asti.

Tällainen puolustelu on niin inhimillistä. Se on rauhoittavaa alistumista väistämättömään, mutta se ei enää pidä paikkaansa. Tällä hetkellä tiedämme, että keuhkosyövän kehittymisen alussa on vaihe, jolloin syöpäsolut todella tarvitsevat syöpää synnyttävää ärsykettä – tupakansavua – elääkseen ja kasvaakseen. Jos ärsykkeen saanti ehkäistään esim. viideksi vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi, vaaralliset solut näivettyvät ja häviävät.

Tämä perustavaa laatua oleva, varsinkin yllättävää laatua oleva havainto tehtiin 13 vuotta kestäneessä tutkimuksissa yhdysvalloissa New Jerseyn osavaltion Veterans Administration sairaalassa.

Kun tutkimus aloitettiin, etsittiin itävästä syövästä varoittavia hyvin varhaisia muutoksia keuhkoputkien sisäpinnassa, missä syövän tiedetään usein syntyvän.

Tiedot ovat peräisin yli 100 000 ohuesta keuhkokudosviipaleesta, jotka ruumiin avauksessa on otettu yli 1200 eri-ikäiseltä mieheltä ja naiselta, joiden kuoleman oli aiheuttanut erilaiset kuolinsyyt, joukossa myös keuhkosyöpä.

Tarkasteltaessa erään tupakoitsijan keuhkoista otettua näytettä, huomattiin keuhkoputken sisäpinnan solukossa tapahtuneen vähittäistä muuttumista. Itse asiassa saatettiin seurata normaalien solujen asteittaista muuttumista syöpäsoluiksi.

Epänormaalien solujen määrä mukaili läheisesti kyseisen henkilön elinaikanaan polttamien savukkeiden määrää. Mutta monissa näytteissä todettiin, että kalvo, joka erottaa nämä solut alla olevasta tukikudoksesta, oli yhä vahingoittumaton, estäen tuhoisia soluja pääsemästä verenkiertoon ja leviämästä.

Tälle syövän esiasteen kehitysvaiheelle annettiin nimi ”syöpä in situ”. Tämä tarkoittaa syöpäsolujen muodostamaa rypälettä, joka on yhä keuhkoputken sisäpinnassa, missä solut ovat syntyneetkin.

Niin kauan, kun solut pysyvät hiljaa ”in situ” asteella, ne eivät aiheuta ikävyyksiä. Siitä huolimatta ne ovat pahanlaatuisia. Seuraava vaihe niiden kehitysvaiheessa on erottavan väliseinän puhkaiseminen. Kun tämä tapahtuu, kasvain on saavuttanut pisteen, jossa ei ole paluuta, syöpä leviää.

Kiintoisinta on, että näissä tutkimuksissa kävi selville, mitä tapahtuu esisyöpäasteen syöpäsoluille, kun henkilö lopettaa tupakoimisen. Ne yksinkertaisesti ”käpertyvät kokoon, näivettyvät ja kuivuvat”, lainatakseni erään tutkijan sanontaa.

Esiasteen syöpää esiintyi elämänsä loppuun asti tupakoineiden keuhkoissa 40 kertaa niin usein, kuin tupakoinnin lopettaneiden keuhkoissa. Monissa tapauksissa oli tupakoinnin lopettaneiden keuhkoputken sisäpinta yhtä terveen näköinen kuin lapsella. Mainittakoon, että yhdessäkään tupakoimattomassa ei havaittu ”in situ” asteista syöpää.

Vaikka ei löydetty mitään varmaa keinoa määrittää, kuinka pian tupakoinnin lopettamisen jälkeen tuo ”in situ” syövän itsestään paraneminen alkaa, osoittivat tutkimukset, että se tapahtuu hyvin monilla, jotka lopettavat tupakoinnin vähintään viideksi vuodeksi.

Laajaan tupakointitottumustutkimiseen perustuvat tilastot viittaavat siihen, että mitä kauemmin lopettamisen jälkeen pysyttelee erossa savukkeista, sitä selvemmin jäljellä oleva elinikä ja terveydentila lähestyvät niiden arvoja, jotka eivät koskaan ole tupakoineet.

Ja on luonnollisesti selvää, että myös muiden tupakan aiheuttaman vaurioiden riskitekijät pienevät tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Jokainen syy, minkä vuoksi joku haluaa jatkaa, on tekosyy. Ole viisas, valitse parempi vaihtoehto, tupakoimattomuus.

Sallinette minun vielä lopuksi esittää muutamia perustavaa laatua olevia ohjeita niille, jotka haluavat päästä eroon tupakasta. Tee itsellesi selväksi, miksi juuri sinä haluat lopettaa. Selvä motiivi auttaa sinua tekemään tahtoasi, jonka oikeasta käytöstä onnistuminen on riippuvainen. Aseta tosiasiat rinnakkain ja valitse parempi vaihtoehto.

Lopeta kerralla. Tupakasta luopuminen käy sitä helpommin, mitä nopeammin nikotiini häviää ruumiista ja mitä nopeammin elimistön fyysinen nikotiinin tarve häviää.

Auta elimistöäsi vapautumaan nikotiinista. Juo runsaasti puhdasta vettä ja tuoremehuja. Syö paljon hedelmiä ja siirry kasvispitoiseen ravintoon lopettamiskamppailun ajaksi. Muista, että esim. tomaatin tai omenan jälkeen tupakka ei maistu, mutta rasvaisen makkarapalan tai väkevän kahvikupposen jälkeen ruumiisi huutaa nikotiinia.

Tämä johtuu siitä, että aineet, kuten nikotiini, kofeiini, alkoholi ja liharavinnon proteiini vahvistavat toistensa vaikutusta. Usein käy niin, että annos alkoholia murtaa hyvin alkaneen tupakkalakon. Ole viisas, älä tupakkalakkosi alkuaikoina käytä sellaisia aineita tai ravintoa, joka laukaisee tupakkahimon.

Rentoudu hengitysharjoituksilla. Muista, että tupakkalakkosi alussa tarvitset tavallista enemmän raitista ilmaa ja liikuntaa. Kun himo yllättää, avaa vaikka ikkuna, vedä raitista ilmaa keuhkoihisi ja sano itsellesi: En halua polttaa. Minä valitsen olla ilman. Voin tehdä sen. Haluan pitää hyvän valintani. Toista se.

Myös taivaallinen Isämme Henkensä kautta on kiinnostunut jokaisesta tupakkalakkolaisesta. Huokaus ylöspäin ei jää vastausta vaille. Kaikki hyvät yritykset ovat Herramme erityisessä suojeluksessa. Hän antaa apuansa, jos vain haluamme sen vastaanottaa. Tupakkalakossasi on kysymys niin suuresta asiasta, että sinulla ei kerta kaikkiaan ole varaa antaa sen epäonnistua.