1. Leivästä on kysymys

On sanottu, että olemme sitä, mitä syömme. Perinteisesti, kun puhumme toimeentulostamme, puhumme jokapäiväisestä leivästä. Sitähän jo Vapahtajammekin opetti meitä rukoilemaan Isä meidän rukouksessa.

Tässä sarjamme ensimmäisessä tilaisuudessa puhumme aluksi kirjaimellisesta leivästä ja viljasta, josta leipä tehdään. Vilja on yhtä vanha kuin ihmissuku ja on aina muodostanut perustan ravitsemukselle. Silmää hivelevän kaunis on näky tuleentuvasta viljapellosta, siinä on elämän jatkuvuuden lupaus.

Vehnä on todennäköisesti levinnein viljalaatu. Sitä viljellään ympäri maailman, Euroopassa, Aasiassa, Lähi-idässä, josta se on kotoisin, Australiassa ja Uudella Mantereella.

Otamme nyt vehnän esimerkkiviljaksi ja tarkastelemme sen jyvää hieman lähemmin. Voimme selvästi erottaa jyvästä eri osia. Ulommaisena on kuorikerros, joka ympäröi jyvää vaipan tavoin. Kuori sisältää ihmisen suansulatukselle niin tärkeää kuituainetta. Kuoren alla on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävä aleuronikerros. Koko jyvän kivennäisainemäärästä tämä kerros sisältää noin 61 prosenttia. Jyvän sisimmän osan muodostaa endospermi, eli siemenvalkuainen, josta valkoinen vehnäjauho tehdään. Lisäksi siemenen päässä voimme erottaa alkion, joka on jyvän sydän, josta elämä lähtee jyvän itäessä.

Tavallisesti vilja jauhetaan, ennen kuin se valmistetaan ravinnoksi. Ennen 1800 luvun taitetta leipä tehtiin käsikivillä tai kivimyllyssä jauhetusta kokojyväjauhosta.

Vanhoja myllyjä käytti vesivoima, mutta paljon käytettiin myös tuulivoimaa kivien pyörittämiseen. Kun tekniikka edistyi 1800 luvun alkupuolella, keksittiin erilaisia uusia jauhatusmenetelmiä.

Keksittiin myös seulakoneita, jotka aivan kuin väkivalloin erottivat erilleen samat osat, jotka ovat erotettavissa varsinaisessa jyvässä. Seulakoneen periaate on, että yhä tiheämpien seulojen läpi valuessaan jauho tulee yhä hienommaksi ja hienommaksi.

Uusi valkoinen vehnäjauho tuli suosituksi juuri valkoisuutensa vuoksi ja tietysti myös hyvien leivontaominaisuuksiensa takia. Hankalien valmistusmenetelmien tähden valkoinen jauho oli aluksi siksi kallista, että köyhällä kansalla ei ollut mahdollisuuksia sitä hankkia.

Siitä tulikin varakkaiden elintasosymboli muutamiksi vuosikymmeniksi. Luonnollisesti tämä oli omiaan antamaan valkoiselle leivälle sen hohdon, että sitä kannatti tavoitella. Itämailla kiillotettu riisi tuli aivan samoin yläluokan elintasosymboliksi.

Erittäin merkityksellinen kehitys myllytystekniikassa tapahtui vuonna 1830, jolloin muuan sveitsiläinen insinööri keksi valssimyllyn. Valssimyllyn periaate on, että vilja litistetään kahden teräsvalssin välissä, kuori ja alkio eivät jauhaudu, joten on helppo seulakoneessa erottaa jyvän keskiosa valkoisista jauhoista.

Valssimylly yleistyi nopeasti. Siitä alkoi valkoisen jauhon halpa ja tehokas suurtuotanto. Valkoiset viljatuotteet levisivät jokaisen pöydän jokapäiväisiksi kulutushyödykkeiksi.

Vanhat kivimyllyt lopettivat toimintansa. Jotkut tutkijat muuten väittävät, että kivimyllyissä jauhettu jauho on erittäin terveellistä siihen kivestä irronneiden mineraalien takia.

Nykyisin vehnästä jauhettuina myllytuotteina voimme erottaa kolme lajia jauhoja: Kokojyväjauho, grahamjauho ja valkoinen vehnäjauho.

Täysjyväjauho on valmistettu viljasta sellaisenaan. Siinä on viljan kaikki aineosat, ravintoarvo ja vitamiinit. Voisimme kutsua sitä 100 % jauhoksi.

Grahamjauhosta puuttuu viljan kuoriaines lähes kokonaan. Emme voi arvostaa sitä muuta kuin 80 % jauhona. Terveellistä ja hyvää ravintoa sekin kyllä vielä on.

Valkoinen jauho on vain 70 % jauhoa, koska siitä puuttuu jyvän kuoriaines, sen alla oleva vitamiinirikkain osa ja alkio.

Tarkoissa tutkimuksissa on havaittu, että kun vehnäjyvä kuoritaan, se menettää noin 93 % B1 vitamiinipitoisuudestaan. Lisäksi enemmän kuin puolet muista B-ryhmän vitamiineista puuttuu valkoisesta leivästä.

Yhdysvalloissa herättiin ensimmäisinä huomaamaan, mitä merkitsee koko kansan keskuuteen levinnyt tapa syödä vain valkoisia viljatuotteita. Lamakauden aikana 1930 suuret joukot ihmisiä joutuivat yksinomaisena ravintonaan käyttämään valkoisesta leivästä tehtyjä voileipiä ja leivonnaisia kahvin ja sokerin kera.

Tästä oli tuloksena puutostauteja ja sairaalat täyttyivät beri-beri- ja pellagrapotilaista. Kansanterveyden auktoriteetit olivat ihmeissään. Kävi selville, että ihmiset söivät, vieläpä yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvin, mutta sairastuivat. He söivät, mutta eivät tulleet ravituiksi. Syypääksi todettiin valkoisesta jauhosta tehdyt vilja- tuotteet ja sokeri.

Tiedemiehet ehdottivat, että amerikkalaisten ruokailutottumuksia muutettaisiin ja yleisesti siirryttäisiin kokojyvätuotteisiin. Mutta myllyteollisuus nousi vastarintaan. Suuren yleisön ruokailutottumuksia ei voitaisi enää muuttaa.

Ja niin keksittiin kompromissi: Antaa ihmisten pitää rakas, valkoinen leipänsä ja rakas leivoksensa, mutta lisätään jo myllytysvaiheessa vitamiineja ja mineraaleja jauhoihin. Syntyi uusi käsite: Vitaminoidut viljatuotteet.

Nämä tuotteet ovat kuitenkin teollisuuden suuri bisnes ja silmänkääntötemppu. Kokojyvävilja sisältää yli 20 erilaista vitamiini-, hivenaine ja mineraaliyhdistettä. Käytännöllisesti katsoen kaikki nämä puuttuvat valkoisesta leivästä.

On hyvä tietää, että myös maissista ryövätään sen parhaat ominaisuudet. Siitä otetaan alkio ja puristetaan kyllä sinänsä erittäin hyvää öljyä.

Mutta jäljelle jääneestä viljasta tehdään leipää, leivoksia, ja esim. Corn Flakes hiutaleita. Useimpien murojen ja aamiaishiutaleiden ravintoarvo ei ole valkoista leipää kummempi.

Kansa ahmii näitä, terveelliseksi luulemiaan viljatuotteita, joiden ravinto-arvo ja elämänaineet on ryöstetty, näyttää hyvinvoivalta, lihoo, sairastaa – ja on aliravittua.

Kahvi- ja pulla-aamiainen on mahdollisimman huono tapa aloittaa päivä. Kunnon aamiainen, joka kattaa vähintään kolmasosan päivän energiatarpeesta, antaa voimaa päivän askareisiin.

Kunnon aamuateria auttaa meitä myös välttämään välipaloja, jotka ovat erittäin epäterveellisiä ruuansulatukselle. Välipalat ovat myös monen ylipainonsa kanssa kamppailevan ongelman yhtenä syynä.

Älä ole niin ajattelematon, että varastat omasta ravinnostasi sen tärkeimmät aineosat, vitamiinit, hivenaineet ja mineraalit.

Meidän tulisi käyttää suurin osa nauttimastamme viljasta sen alkuperäisessä muodossa, kokojyvätuotteina. Täysjyvätuotteita voidaan valmistaa monella erilaisella tavalla. Useimmat ihmiset eivät tiedäkään, miten herkullisia leivonnaisia kokojyvätuotteista voidaan valmistaa. Meillä täällä Suomessa kunnon ruisleivässä piilee siunaus, joka on tuntematon suurimmassa osassa maailmaa.

Jes.55:2 ” Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu …” On hämmästyttävää, miten Raamatun antamat ohjeet ihmisen ravitsemuksesta käyvät yksiin nykyisen ravintokemian tutkimusten kanssa. Tähän aiheeseen palaamme myöhemmin eri yhteyksissä.