16. Ravintomme valkuainen eli proteiini.

Yksi kolmesta ns. energiaravinnon perustekijästä on valkuainen. Kaikki ruumiin solut koostuvat valkuaisaineista. Tämä koskee ihon, limakalvojen, eri elinten, lihasten, hermojen ja aivojen soluja.

Elimistömme solujen muodostuminen jatkuu läpi elämän. Erityisen suuri on valkuaisen tarve kasvukautena, lapsuudessa ja nuoruudessa, sekä raskauden ja imetyksen aikana.

Kudoksissa tapahtuu jatkuvaa solujen hajaantumista ja muodostumista, joten tarvitsemme valkuaista joka päivä. Jos elimistö ei saa riittävästi valkuaista, se lakkaa kehittymästä, surkastuu ja kuolee.

Valkuaiset, eli proteiinit, ovat monimutkaisia suurimolekyylisiä aineita, jotka ovat muodostuneet aminohapoista. Ja elimistön on hajotettava valkuaiset aminohapoiksi, ennen kuin se voi käyttää niitä hyväkseen. Aminohappojen määrästä ja laadusta riippuen on erilaisia valkuaisyhdisteitä.

Jotta elimistömme pystyisi valmistamaan solujen tarvitsemia valkuaisaineita, se tarvitsee joukon erilaisia aminohappoja. Osan niistä pystyy elimistö itse valmistamaan.

Ne aminohapot, jota elimistö ei itse pysty valmistamaan, on saatava ruuan mukana. Ne ovat ns. välttämättömiä aminohappoja, joita elimistömme saa vain nauttimastamme valkuaisesta. Siksi valkuaispitoinen ravinto on elämän edellytys.

Varmistakaamme, että ravintomme sisältää näitä välttämättömiä aminohappoja, on ruokavalio pidettävä monipuolisena juuri valkuaista silmälläpitäen. Joku valkuaislaji sisältää vain tiettyjä aminohappoja, toinen puolestaan erilaisia.

Jos siis vaihtelemme valkuaispitoisia ruokia, voimme olla varmoja siitä, että saamme riittävästi erilaisia solujen rakennusaineita.

Kun valkuaista alettiin tutkia 1800 luvulla, päädyttiin toteamukseen, että koska elimet ja kudokset koostuvat pääasiallisesti valkuaisesta, täytyy tällä aineella olla keskeinen asema myös ihmisen ravitsemuksessa.

Niinpä suositeltiin yllättävän korkeita valkuaisainemääriä päivittäisen tarpeen tyydyttämiseksi. Esim. saksalainen tutkija Karl voit otaksui vuonna 1881, että ihmisen valkuaisainetarve on peräti 118 grammaa päivässä. Ja tunnetun tutkijan suosituksesta tuli normi, jota opetettiin vielä pitkään 1900 luvulla.

Myös ajateltiin, että vain eläimistä peräisin oleva valkuainen oli ainoa arvokas valkuainen. Tämä ajattelu johti elintason noustessa yleistyvän liharavinnon käyttöön – ja sairauksien lisääntymiseen.

Mutta tutkimusten edistyessä tietämys valkuaisista ja aminohapoista lisääntyi. Tutkija toisensa jälkeen osoitti hyväksytyt normit vääriksi, havaittiin, että ihminen tulee toimeen paljon pienimmillä valkuaismäärillä, kuin oli otaksuttu.

Suoritettiin kokeita erilaisilla proteiinimäärillä ja -yhdisteillä. Nykyinen tutkimus näyttää päätyneen siihen, että täyskasvuisen ihmisen päivittäinen valkuaistarve tulee tyydytettyä 60 – 70 grammalla päivässä.

Kuitenkin on kokeellisesti todistettu, että valitsemalla valkuaisyhdisteet, ihminen voi tulla hyvin toimeen pitkiäkin aikoja jopa alle 20 gramman proteiinimäärällä päivässä. Arvellaan, että liian suuret valkuaismäärät ovat haitallisia terveydelle.

Myös raja eläinkunnasta peräisin olevan valkuaisen ja kasvikunnasta peräisin olevan valkuaisen välillä on katoamassa. Yhä useampi tutkija on valmis myöntämään, että kasveista saatu valkuainen on yhtä hyvää, ellei parempaakin, kuin eläinkunnasta saatu.

Ja kuinka toisin voisi ollakaan. Onhan kaikki valkuainen peräisin kasvikunnasta, sillä kasvit valmistavat valkuaista typestä ja ilmassa olevasta hiilidioksidista. Kysymys on vain siitä, nauttiiko ihminen tämän valkuaisen suoraan maan tuotteena, vai antaako sen ensin kulkea eläimen läpi.

On kuitenkin huomattava, että kasvit luonnollisesti sisältävät painoonsa nähden vähemmän valkuaista kuin liha, johon proteiini on tavallaan rikastunut. Eikä yksityisen kasvin valkuainen aina sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja samassa suhteessa, kuin lihan valkuainen.

Mutta on todettu, että eri kasvisvalkuaisten yhdisteet täydentävät toisiaan ja muodostavat ravinto-arvoltaan edullisempaa proteiinia, kuin lihan valkuainen. Puhumattakaan muista terveyttä edistävistä aineista, joita kasviksissa on, mutta joita liharavinnosta puuttuu.

Monet ihmiset eivät halua käyttää liharavintoa, koska he ovat tietoisia siitä, että lihan sisältämä rasva lisää verisuonten kalkkeutumisen vaaraa. Moni kyselee tämän vuoksi, riittääkö todella pelkkä kasvisvalkuainen täyttämään päivittäisen proteiinin tarpeen.

Nykyisen tutkimuksen mukaan on täysin mahdollista tyydyttää koko ihmisen proteiinin tarve pelkällä kasvisvalkuaisella. Mutta silloin täytyy käytettyjen vihannesten, juuresten ja viljatuotteiden valikoiman olla riittävän runsas. Onhan hyvinvoivia kasvissyöjiä ollut kautta aikojen.

Meillä täällä Pohjolassa paras tulos kasvisvalkuaisen käytössä saavutettaneen, jos sen rinnalla käytetään maitotaloustuotteita. Monet tutkijat pitävät tätä ns. laktovegetarismia ihanteellisena ravitsemusmuotona meidän oloihimme.

Kannattaa tutustua myös nykyisiin soijavalmisteisiin, joita on saatavana monia erilaisia tuotteita. Soijavalkuaisen välttämättömien aminohappojen määrä on suuri ilman lihan haittavaikutuksia, sillä se sisältää tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Kokojyväviljatuotteet, pavut ja herneet ovat erinomaisia valkuaisen lähteitä. Myös monet juurekset sisältävät runsaasti proteiinia, kuten peruna, joka sisältää hyvää valkuaista.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että vain kasvisravintoon siirtyminen voi pelastaa ihmiskunnan tulevalta nälänhädältä, sillä maailman väliluku lisääntyy räjähdysenomaisesti.

Mainitsin jo, että useat tutkijat pitävät maitotuotteista ja kasviksista koostuvaa ruokavaliota erittäin terveellisenä. Yhdysvalloissa tehdyt laajat tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että tällainen lihaton ruokavalio on terveydellisesti edullista.

Lihaton ruokavalio vaikuttaa ehkäisevästi veritulpan muodostumiseen sekä sydämessä, että ruumiin muissa osissa. Reumaattiset sairaudet ovat yleisempiä lihansyöjillä kuin kasvissyöjillä. Myös monien syöpäsairauksien yleistyminen on lisääntynyt lihan käytön lisääntymisen myötä.

Kasvisvalkuainen on terveellisempää. Näin tutkijat jälleen tarjoavat meille paremman vaihtoehdon. Emme elä puutteen keskellä täällä Suomessa, eikä ole tarpeen kiihkoilla näissäkään kysymyksissä. Mutta voimme valita viisaasti, taloudellisesti ja terveellisesti.