Haapsalu Maranatha 1999

Suomen Maranatha-rakentajat järjestivät kirkonrakennustalkoot Viron Haapsalussa 3.5.–20.5.1999. Meitä oli kaikkiaan 14 hengen innokas talkooryhmä ympäri Suomea. Tapasimme toisemme Helsingin länsisatamassa ja pienten kuljetuskommelluksien jälkeen saavuimme Haapsaluun. Majapaikaksemme oli vuokrattu vanha savenvalukoulu aivan rakennettavan kirkon vierestä. Emme olleet varautuneet tähän aikaan vuodesta siellä vallitsevaan kylmyyteen ja niinpä todella palelimme ensimmäisen yön lämmittämättömässä koulussa. Ulkolämpötila taisi olla useana yönä pakkasen puolella. Saimme seuraavaksi yöksi pienitehoiset sähkölämmittimet. Tulipahan näin Virosta ostettua edullisesti kunnon villapaita.

Haapsalun seurakunta toimii ortodoksikirkossa ja nyt seurakunta oli ostanut edullisesti hyvältä paikalta vanhan tiiliseinäisen lämpövoimarakennuksen. Paikallinen arkkitehti oli rakennuksen pohjalta suunnitellut mielestäni hyvännäköisen kirkon. Kun saavuimme sinne, kattorakenteet, piippu ja osa sisäseiniä oli purettu. Osa kattorakenteen rungosta vesikaton alusmuoveineen oli jo paikoillaan. Meidän tehtävämme oli purkaa sisätiiliseiniä, muurata uutta piippua ja uusia sisäseiniä, hakata kolmikerroksiseen tiiliseinään uusia ikkuna-aukkoja, laajentaa kirkkoa eteistilojen osalta tekemällä sokkelia ja monia muita aputöitä. Esko Liikala Annankadun seurakunnasta tuli muutamaksi päiväksi laittamaan tarvittavat sähköasennukset kuntoon. Tietysti tarvitsimme myös ruokaa ja siitä huolehtivat koulutilassa muutamat ryhmämme sisaret. Mielestämme saimme puutteellisista työkaluista ja tarvikkeista huolimatta paljon aikaan. Etukäteen suunniteltu urakka tuli valmiiksi, vaikka kiirettä piti.

Kesällä tulee sitten vastaava amerikkalainen ryhmä jatkamaan työtä. Haapsalun seurakunnassa on jäseniä vain noin 70 ja siksi sieltä on vaikeata löytää tarvittavaa työvoimaa. Rakennuksen kirkkosalin osa on yksikerroksinen ja se tulee noin 200 hengelle. Muu osa on kolmikerroksinen ja sinne rakennetaan tarvittavat aputilat ja yläkertaan asuntoja. Koko kirkko verhotaan uudella tiiliseinällä. Toivottavasti tulee tilaisuus vierailla siellä kirkon valmistuttua, johon saattaa kyllä mennä rahavarojen niukkuuden takia aikaa.

Ensimmäisenä sapattina vierailimme Haapsalun adventtiseurakunnan jumalanpalveluksessa ortodoksikirkossa, jossa tietysti osallistuimme myös ohjelmaan. Toisena sapattina vierailimme Saarenmaalla Kuressaaren adventtiseurakunnassa. Jumalanpalveluksen he pitävät metodistikirkossa, koska heidän oma puurakenteinen kirkkonsa on liian pieni. Kaiken muun toiminnan he pitävät omassa kirkossaan. Siellä he tarjosivat meille sapattiaterian. Iltapäivällä teimme retken yhdessä seurakunnan kanssa tilausbussilla ja katselimme Saarenmaan nähtävyyksiä. Tämä sapatinpäivä olikin täynnä toimintaa varhaisesta aamusta iltamyöhään asti.

Meillä oli myös kaikilla mahdollisuus vierailla kahdessa eri miesvankilassa paikallisen pastorin kanssa. Koska itse olen osallistunut vankilatyöhön Helsingissä, olin innokas lähtemään mukaan. Vankila on Viron suurin ja siellä oli noin 1500 vankia. Pastori piti ensin tilaisuuden virolaisille vangeille ja sen jälkeen toisen tilaisuuden venäläisille vangeille. Kokemukseni perusteella vankila, vangit ja koko tilaisuus oli samantyylistä kuin Suomessa. Vangit olivat erittäin ystävällisiä meille ja toivottivat kädestä pitäen Jumalan siunausta.

Tietysti matkaamme kuuluivat myös aamu- ja iltahartaudet, jotka jokainen joutui vuorollaan johtamaan. Joillekin se taisi olla matkan vaikein tehtävä, mutta hyvä yhteishenki ja ymmärrys auttoivat.

Herra siunasi myös rakennustyöt niin, ettei kenellekään sattunut vakavampia haavereita, vaikka turvatoimet olivat puutteelliset. Ainoastaan Leo putosi sokkelin perustuskuoppaan ja loukkasi jalkansa. Saimme matkan aikana todistaa monille rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Kirkon rakennustalkoot oli myös valtava todistus naapureille. Joillekin ohikulkijoille tällainen Maranatha-toiminta oli ennenkuulumaton asia seurakuntamme vapaaehtoisesta kirkon rakennustyöstä. Maranatha-toiminta on todella sellaista lähetystyötä, jossa voimme käyttää sekä henkisiä että fyysisiä kykyjämme Jumalan kunniaksi ja näin kertoa ihmisille Jumalan rakkaudesta rotuun ja kansallisuuteen katsomatta.

Seurakunta joutui sitten myöhemmin luopumaan valmiista kirkosta ylläpitokustannusten takia ja palaamaan entiseen ortodoksikirkkoon.