2. Viherkasvit, elämän perusta

Kaikki se ravinto, jota päivittäin käytämme kehomme ylläpitämiseksi, on lähtöisin kasveista. Samoin kuin eläimet, me ihmisetkin olemme toisenvaraisia olioita, jotka tarvitsemme ravinnoksemme ja energialähteeksemme epäorgaanisten aineiden lisäksi myös valmiita, eli eliömaailmasta peräisin olevia aineita.

Me siis käytämme elääksemme joko suoraan viherkasveja, tai sellaisia lajeja, jotka käyttävät viherkasveja tai niistä riippuvia lajeja ravintonaan.

Useimmat kasvit ovat omavaraisia eliöitä, jotka eivät tarvitse ravinnokseen toisia eläviä olentoja tai niiden syntetisoimia yhdisteitä, koska ne pystyvät valmistamaan tarvitsemansa ravintoaineet suoraan epäorgaanisista aineista.

Viherkasvit voivat sisältämänsä lehtivihreän eli klorofyllin avulla yhteyttää ilmassa olevasta hiilidioksidista sekä vedystä hiilihydraatteja ja niistä edelleen muita orgaanisia yhdisteitä, kuten rasvaa ja valkuaista, jotka ovat myös ihmisen perusravintoaineita.

Koska reaktiot, joihin lehtivihreä osallistuu, voivat tapahtua vain valossa, niitä nimitetään yhteisellä nimellä fotosynteesiksi, ja se on kaiken elämisen perusta maapallollamme.

Luonnollisesti kasveissa on myös toisenvaraisia lajeja, kuten sienet, jotka ovat lehtivihreättömiä, mutta käyttävät ravintonaan viherkasvien valmistamia yhdisteitä. Marraskasvit elävät kuolleiden kasvien ja eläinten hajoamistuotteista, ja loiset ottavat ainakin osan ravinnostaan isäntäkasvista, jonka yhteydessä ne elävät.

On siis selvää, että kaikki se ravinto, mitä emme saa suoraan viherkasveista, on toisen luokan ravintoa, koska se on toisen tai useamman eliön viherkasvien perusaineista valmistamaa.

Perusominaisuuksiltaan, mm. suolistoltaan ja hammasrakenteeltaan ihminen on tyypillinen kasvisyöjä. Maailman suurin lääkäriseura kertoo yleisölle jaetussa tiedotteessa, että ihmisen esi-isät ovat olleet kasvisyöjiä, eivätkä siis kaikkiruokaisia sekaravinnon käyttäjiä, kuten aikaisemmin yleisesti on opetettu.

The American Medical Association 1965: ”Nykyajan ihmisen hammasrakenteen tutkimukset osoittavat, että hänellä on kaikki ne piirteet, jotka ovat tunnusomaisia kasvissyöjäeläimille. Mistä sitten johtuu, että vaikka hänet on luotu elämään kasviksista, hänestä on kuitenkin tullut kaikkiruokainen? Tässä on ehkä pääsyy ihmisen suureen alttiuteen sydänverisuonitaudeille verrattuna muihin nisäkkäisiin.

Näin tiede vahvistaa Raamatun ilmoituksen. Kun Jumala loi ihmisen, sanoi hän: 1Moos.1:29 ”Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.”

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala lisäsi tähän viljaa ja hedelmiä sisältävään ruokavalioon vihanneskasvit sanoen: 1Moos.3:18 ”Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.” Jumalan suosittelema kasvisravinto oli hyvää ja terveellistä. Kymmenen ensimmäisen kantaisän, Adamista Nooaan, keski-ikä oli yli 850 vuotta.

Vedenpaisumuksen jälkeen ihmisen ravintoon lisättiin eläinkunnan tuotteet: 1Moos.9:3 ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niin kuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.” Tulokset tästä näkyivät nopeasti. Vedenpaisumuksen jälkeisen ajan kymmenestä kantaisästä viimeinen, Aabraham, eli enää vain 175-vuotiaksi. Ikä laski ja sairaudet yleistyivät.

Mikä nykyisen tietämyksen mukaan sitten kasveissa on sellaista, jota tekee ne paremmaksi ravinnoksi, jota käyttäen ihmisellä on mahdollisuus pysyä niin terveenä, kuin perintö- ja ympäristötekijät sen sallivat? Ensinnäkin kasviksissa ovat monet suojaravinteet, vitamiinit, hivenaineet ja mineraalit juuri sellaisessa muodossa, kuin luonto ne valmistaa. Ja sellaisina ne ovat sopivimmassa muodossa myös ihmiselle.

Ravinnoksi käyttävät kasvit eivät voi käyttämistään aineista valmistaa yksipuolisen suuria ainemääriä jotain määrättyä yhdistettä, kuten eläimet, jotka käyttävät kasveja ravintonaan.

Emme voi kasvisravinnosta saada esim. haitallisen suuria määriä rasvaa tai valkuaista, kuten on laita liharavintoa yksipuolisesti käytettäessä. Lisäksi kasvien sisältämä rasva on ihmiselle paljon terveellisempää, kuin vastaavat eläinkunnan tuotteet.

Kasvikset sisältävät runsaasti ihmisen elimistössä sulamatonta kuituainetta, mikä edistää ruuansulatusta ja nopeuttaa ruuan kulkua suolistossa. Se estää ummetusta ja vahingollisten bakteerien lisääntymisen ruuansulatuselimistössä.

Kasvisravintoa syödessä ei ole niin suurta vaaraa syödä liikaa, kuin lihavoittoista ravintoa käytettäessä. Kuoritut viljatuotteet, ja runsas sokerin ja eläinrasvojen käyttö on monen ylipainonsa kanssa kamppailevan ongelman todellinen syy.

Suomessa käytetään kasviksia Islannin jälkeen toiseksi vähiten koko Euroopassa. Esim. ruotsalaiset syövät kasviksia lähes kaksi kertaa enemmän kuin me, Keski-Euroopassa käytetään noin kolme kertaa enemmän ja esim. Italiassa ja Portugalissa noin neljä kertaa enemmän kasviksia kuin meillä.

Etenkin suomalaiset miehet ovat tunnetusti huonoja kasvisten käyttäjiä. Salaattilautanen jää helposti koskemattomaksi, hedelmät ja juurekset eivät maistu. Tämän on todettu olevan eräs syy siihen, että suomalainen mies on keskimäärin ottaen koko Euroopan lyhytikäisin ja sairain sisuttelija.

Raamatussa meille kerrotaan ensimmäisestä tunnetusta kasvisravintokokeilusta Danielin kirjan ensimmäisessä luvussa. Kun muinaisen Uus-Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Jerusalemiin v. 605 eKr., vei hän mukanaan muutamia juutalaisia ylimysnuorukaisia kasvatettavaksi valtion virkamiehiksi.

Mutta nuorukaiset, joista yksi oli Daniel, eivät tahtoneet saastuttaa itseään kuninkaan pöydän runsaalla liharavinnolla ja viinillä. Niinpä he pyysivät kasviksia ja hedelmiä syödäkseen ja vettä juodakseen.

Kymmenen päivän kuluttua heidät tarkastettiin, ja koska he olivat edistyneet muita paremmin ja näyttivät terveiltä ja hyvinvoivilta. Koetta jatkettiin peräti kolme vuotta, jonka jälkeen he astuivat kuninkaan palvelukseen.

Tuloksista luemme: Dan.1:20 ” Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli.”

On mielenkiintoista todeta, että jo 2500 vuotta sitten tunnettiin kiinnostusta kasvisravintoon ja osattiin antaa sille arvoa. Tulokset olivat erinomaiset. On hyvä, että tieto näistä asioista lisääntyy ja on viisasta valita parempi vaihtoehto, kun on terveydestämme kysymys. Kuitenkin hengelliset asiat ovat tärkeämpiä kuin ajalliset.