24. Oikeat ruokailutottumukset

Paitsi ravintomme määrään ja koostumukseen, tutkijat ovat viime aikoina kiinnittäneet vakavaa huomiota myös ruokailutapoihin. Tutkimustulosten mukaan ei suinkaan ole samantekevää, missä järjestyksessä ja koska syömme ruokamme.

Tutkimusten yhteydessä on selvästi tuullut esiin kunnollisen aamuaterian merkitys. Esim. kun eräässä koulussa Yhdysvalloissa tehtiin laajoja tutkimuksia oppilaiden keskuudessa, niin havaittiin, että oppilaat, jotka söivät kunnollisen aamuaterian, menestyivät koulussa paljon paremmin kuin ne, jotka laiminlöivät tukevan aamiaisen.

Voidaan kysyä, miksi tiedemiehet pitävät monipuolisen ja tukevan aamiaisen syömistä niin tärkeänä? Pää syy siihen luonnollisesti on, että aamiainen nautitaan 12 – 14 tunnin levon ja paaston jälkeen ja tavallisesti aamupäivä on vilkkaan toiminnan aikaa, jolloin elimistömme energian tarve on suurimmillaan.

Tutkimuksissa on edelleen havaittu, että ne ihmiset, jotka söivät tukevan aamuaterian, olivat pirteämpiä, valppaampia ja toimintakykyisempiä kuin muut. Kunnon aamiainen auttaa myös välttämään välipaloja, jotka ovat erittäin epäterveellisiä ruuansulatukselle.

Harva tulee ajatelleeksi, että kun mahalaukku tavallisen, tukevan aamiaisen jälkeen tyhjenee 4 – 5 tunnissa, jo yhden välipalana nautitun voileivän syömisen jälkeen aamiainen viipyy mahassa jopa 9 tuntia. Kuitenkin mahalaukun tyhjeneminen aterioiden välillä on tehokkaan ruuansulatuksen ehdoton edellytys.

Teoriassa kyllä moni pitää tukevaa aamuateriaa tärkeänä, mutta käytännössä vain harvat viitsivät ryhtyä toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Niinpä on todettu, että sivistyskansojen keskuudessa kunnollisen aamiaisen syöminen on vähentymässä. Miksi?

Syyt ovat ilmeisesti ennen kaikkea psykologisia. Yleensä esitetään kaksi pääsyytä kunnon aamuaterian poisjäämiselle: Aikamme kiire ja rauhattomuus ja se varsin yleinen uskomus, että aamiaisen poisjättäminen auttaa välttämään liikapainon muodostumista.

Kun lapset ovat pieniä, useimmissa perheissä pidetään tarkoin huoli heidän aamiaisestaan. Muroja tai puuroa, voileipää, maitoa, hedelmiä, jne… Ja näin tulee olla. Se on aivan oikein.

Mutta kun lapset ehtivät teini-ikään, itsenäistyvät ja ovat ilta myöhään menossa, tilanne muuttuu. Aamulla nukutaan niin kauan kuin mahdollista. Ei ehdi enää syömään kunnon aamiaista. Kuppi kahvia, pullapala, korkeintaan voileipä ja sitten kouluun. Sama rytmi vanhemmilla, esimerkki tarttuu.

Tämä johtaa siihen, että jo ensimmäisien koulutuntien aikana on nälkä, veren sokeri laskee ja väsymys yllättää. Oppilas on haluton ja välinpitämätön. Välitunnilla pientä välipalaa. Lounaalla ahmitaan liikaa ja päivän energiavaraus korvataan mahtavalla iltapalalla. Sitten huonosti nukuttu yö ja aamulla ei ruoka maistu, vaikka tarjottaisiin.

Mitä painon kurissa pitämiseen tulee, ratkaisevaa on se, miten paljon päivän mittaan ravintoa nautimme. Mutta syömällä tukevan aamiaisen, valmistamme perustan mahdollisimman taloudelliselle energian käytölle. Juuri siitä saamme sen voiman, jota tarvitsemme päivän kiihkeimmän työn tunteina.

On todettu, että aterian proteiinipitoisuus on tärkeä tekijä nälän tunteen poistamiseksi. Jos aamuateriamme sisältää muodossa tai toisessa sopivan annoksen valkuaisaineita, tunnemme pysyvämme kylläisinä pitkän aikaa.

Jokseenkin kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kunnon aamiainen on paras keino taistelussa lihottavia välipaloja vastaan ja päivän muilla aterioilla tapahtuvan ylensyönnin estämiseksi.

Jos haluamme pysyä normaalipainoisina ja elinvoimaisina, meidän tulisi tutkijoiden mukaan: 1. Syödä tukeva aamuateria. 2. Syödä kohtuullisesti lounaalla. 3. nauttia vain kevyt iltapala. 4. Välttää välipaloja ja liian suolan käyttöä.

Tutkijat ovat myös kiinnittäneet huomiota tuoreravinnon vähäiseen osuuteen päivittäisessä ravinnossamme. Näyttää siltä, että meidän päivien sivistyskansojen asukkailla on intohimoinen tarve keittää, paistaa tai savustaa kaikki syömänsä elintarvikkeet. Näin nimenomaan täällä Pohjoismaissa.

Jo kauan sitten on kokeellisesti todettu, että tuoreet kasvikset raakoina sisältävät vitaaliaineita, jotka tuhoutuvat keitettäessä tai paistettaessa. Tuoreravinto sisältää myös niitä ravintotekijöitä, joiden olemassaolo ja tärkeys tiedetään, mutta joita ei vielä lähemmin tunneta.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että keittämätön, vegetaarinen tuoreravinto on alun perin ollut ihmisen luonnollinen ruoka. Joka tapauksessa on todettu, että tuoreravinnon vaikutus on huomattavasti edullisempi, kuin keitetyn ravinnon.

Kautta aikojen raakaravintoa on käytetty apuna erilaisten tautien parantamisessa erittäin hyvin tuloksin. Runsaalla tuoreravinnon nauttimisella on havaittu olevan ihmiselimistöä elvyttävä vaikutus.

Tuoreravinto vaikuttaa veren valkosoluihin elävöittävästi siten, että solujen puolustuskyky vieraita mikrobeja ja taudin aiheuttajia vastaan lisääntyy ratkaisevasti. Se merkitsee koko elimistön vastustuskyvyn lisääntymistä tartuntatauteja vastaan. Tämä selittää sen, miksi runsaasti tuoreravintoa käyttävät harvemmin sairastuvat epidemian tavoin leviäviin tartuntatauteihin, kuten nuhaan jne…

Tuoreravinto vaikuttaa myös edullisesti suoliston pieneliöstöön niin, että mädätysbakteerit ja muut haitalliset mikrobit väistyvät maitohappobakteerien ja muiden elimistölle edullisten mikrobien tieltä.

Lisäksi tuoreravinnon sisältämä runsas kuituaines edistää suoliston toimintaa ja estää haitallisen ummetuksen muodostumista. Tästähän on viime aikoina puhuttu jatkuvasti, ja moni lisääkin ravintoonsa päivittäin ruokalusikallisen vehnänleseitä tyydyttämään elimistön kuitutarvetta. Tapa ei ole niinkään huono.

Kokemusperäisesti on voitu todeta, että olisi hyvä annostella tuoreravintoa aterioilla lajeittain. Ei ole hyvä syödä esim. hedelmiä ja marjoja käsittävän aterian yhteydessä vihanneksia ja päinvastoin.

Ja lopuksi muutamia käytännön vihjeitä: 1. Juo aamulla noustuasi lasi, pari, vettä. 2: Nauti aamiaisesi yhteydessä hedelmiä tai marjoja. Erilaiset aamiaismurot tai -hiutaleet sekä puurot muodostavat sopivan rungon aamiaiselle. Tarvittavan valkuaisen saa miellyttävässä muodossa maidosta, juustosta, munasta jne…

3. Lounaalla on sitten vihannesten vuoro. Pääruokalajin yhteydessä raakasalaatteja, raastettuja juureksia, kaalia, tomaatteja, kurkkua, jne…, sopivasti eri päivinä vaihdellen.

4. Iltapalan tulisi olla kevyt. Ehkä jotain lämmintä juotavaa, korppuja, pala täysjyväleipää. Hedelmäkin on mainio iltapala. Illalla ei ole runsaasti rasvaa ja valkuaista sisältävän aterian aika.

On selvää, että tällaisia ihanteellisia ohjeita on vaikea noudattaa elämän erilaisissa olosuhteissa. Mutta varmasti me jokainen voimme, jos vain kiinnostusta riittää, muuttaa ruokailutottumuksiamme terveellisempään suuntaan. Vaivannäköä se vaatii, mutta se vaiva palkitsee itsensä.

Suurimman palkan ja siunauksen ihminen kohtaa kuitenkin taivaallisen armon vastaanottamisen kautta. Pelastus on kallis Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Sitä tarjotaan meille vastaanottamisen hinnalla.