7. Väsymystä voittamaan

Me elämme erittäin kiireistä aikaa. Ihmiset liikkuvat paljon ja työskentelevät kuumeisesti. Kaikilla näyttää olevan jatkuva henkinen ja fyysinen paine aamusta iltaan.

Valtatiellä tapahtui liikenneonnettomuus. Poliisi saapui paikalle ja ryhtyi tutkimaan, miksi suuri muuttoauto oli suistunut tieltä.

Ilmeni, että muuttomiehet olivat yrittäjiä, jotka työskentelivät kovasti säännöllistä työ- tai lepoajoista välittämättä.

Aamusta iltaan, viikosta viikkoon. Kotien kalusteita sisään ja ulos.

Muuttomiehen työ on raskasta ja hermoille käypää. Miehet olivat selvästi ylirasittuneita. He joivat runsaasti kahvia piristyäkseen, nauttivat aspiriinia jatkuvaan päänsärkyyn ja tabletteja mahavaivoihinsa.

Lastauksen jälkeen heti liikkeelle. Seuraava kohde odottaa. Ei ole aikaa lepoon ja rentoutumiseen.

Mutta hyvänen aika, kun väsyttää. Ehtisikö hetkeksi pysähtymään ja poikkeamaan jälleen kahville? Ei ole aikaa siihenkään tällä kertaa. Ajo jatkuu.

Raja on kuitenkin ylitetty. Mies nukahtaa rattiin silmät auki keskellä liikennettä ja menettää auton hallinnan. Ja sitten rysähtää. Sireenit ulvovat ja poliisi saapuu.

Kun väsymme, kehomme vastustuskyky laskee tai katoaa kokonaan. Useimmiten siihen on syynä loppumaton lihaksien rasitus tai tunnista toiseen jatkuva henkinen ponnistelu.

Loma-Lindan yliopiston tutkijat käyttävät sammakkoa koe-eläimenä esittäessään kahta tyypillistä väsymystilaa, jotka esiintyvät aikamme kiireisen elämän seurauksena.

Laboratoriossa sammakon jalan hyppylihaksiin kiinnitetään elektronit. Kun lihaksia kiihotetaan sähköimpulsseilla, ne vetäytyvät kokoon kuten hypyssä.

Kun lihaksia kiihotetaan kerran sekunnissa, ne aluksi vastaavat voimakkaasti, mutta jos kiihotus jatkuu taukoamatta, lihakset vähitellen väsyvät ja viimein lakkaavat kokonaan vastaamasta ärsytykseen. Tätä kutsutaan rentoutuneeksi väsymystilaksi, koska lihaksissa on vielä toimintakykyä. Ne ovat velttoja ja värisevät.

Mutta jos sammakon lihaksia ärsytetään neljä kertaa sekunnissa, lihas väsyy ja rasitus on liikaa. Lihas ei pysty rentoutumaan liikkeen välillä. Tuloksena on ylijännittynyt lihas ja kramppitila. Puhutaan jännittyneestä väsymystilasta.

Nämä kaksi erilaista väsymystilaa, edellinen, joka päättyy rentoutumistilaan ja jälkimmäinen, joka päättyy jännitystilaan, ovat luonteeltaan juuri ne kaksi yleisintä väsymystilaa, joihin nykyaikaisen ihmisen työpäivä päättyy.

Joku voi tehdä ankaraa ruumiillista työtä koko päivä. Lopetettuaan illalla työnsä hän on hyvin väsynyt.

Niinpä hän illalla lehteä lukiessaan nukahtaa. Hän on väsynyt, mutta se on raukeaa väsymystä, hän kykenee rentoutumaan ja nukkuu. Kysymyksessä on jännityksen laukeamiseen päättynyt väsymys ja hänen voimansa palautuvat hyvin nukutun yön aikana.

Otetaan toinen esimerkki. Tämä mies työskentelee henkisessä paineessa koko päivän. Puhelimet soivat, ihmisiä tulee ja menee. Töistä lähtiessään hän ottaa nipun asiapapereita kotiinsa ja pohtii työhönsä liittyviä asioita. Hänen väsymyksensä ei laukea rentoutumiseen, hän on siihen liian jännittynyt.

Levottomasti nukutun yön jälkeen hän aamulla työhön kiirehtiessään haukottelee ja tuntee itsensä perin juurin väsyneeksi ja kyllästyneeksi. Vasta vähitellen hän mukautuu päivän rytmiin. Tämä on stressitila, joka jatkuessaan aiheuttaa vaikeuksia.

Tuo yhä yleisempään käyttöön levinnyt vierasperäinen sana s t r e s s i tarkoittaa painetta tai rasitusta, jonka alaiseksi henkilö joutuu jokapäiväisessä elämässään.

Meidän fyysinen olemuksemme on tarkoitettu käyttöä ja kulutusta varten. Mutta jos ajamme itsemme väsyksiin ilman lepoa ja rentouttavia väliaikoja, tai jos emme osaa rentoutua, ajaudumme ylirasittuneeseen jännitystilaan.

Ja kun väsymme liikaa, suorituskykymme laskee. Tarvitsemme enemmän energiaa suoriutuaksemme tehtävistämme. Ruumiimme tuottaa enemmän kuona-aineita ja se tarvitsee yhä enemmän aikaa palautuakseen ennalleen.

Lihastemme normaaliin toimintaan kuuluu, että ne rentoutuvat rasituksen jälkeen ja tällä tavoin kokoavat voimia seuraavaa ponnistusta varten. Sellaisissa lihasryhmissä, jotka joutuvat työskentelemään koko ajan, on toiminnassa eräänlainen vuorotyöjärjestelmä: toiset lihassäikeet lepäävät toisten työskennellessä.

Väsymyksen aiheuttamassa jännitystilassa aivan liian monet lihakset joutuvat jatkuvaan toimintaan ja lihassäikeiden lepotauot jäävät liian lyhyiksi. Se rasittaa elimistöä ja vähentää työkykyä.

Kuitenkin meidän päiviemme yhteiskunnassa psyykkinen stressi on paljon yleisempää kuin fyysinen stressi. Psyykkisellä stressillä tarkoitetaan tilaa, jonka vallitessa elimistö on samanlaisessa hälytysvalmiudessa, kuin ankaran fyysisen rasituksen jälkeen.

Meidän elimistömme on jatkuvassa tietyssä valmiustilassa yllättävien tilanteiden varalta, ja psyykkiselle stressitilanteelle on ominaista se, että tämä elimistömme valmiustilanne on voimakkaasti ylikorostunut. Siitä aiheutuva jännitys ilmenee väsymyksenä, josta on vielä vaikeampi palautua, kuin fyysisen rasituksen aiheuttamasta väsymyksestä.

On harhakuvitelmaa, että tekemällä yliväsyneenä pitkiä työpäiviä, saisi aikaan enemmän, kuin levänneenä lyhyemmän päivän kuluessa. Meidän suorituskyvyllämme on selvät rajat.

Toisten kestokyky on suurempi kuin toisten, jokaisen tulisi löytää omat rajansa ja oman suorituskykynsä mahdollisuudet. Emme voi rankaisematta rikkoa meitä hallitsevia luonnonlakeja.

Jos siis tunnet lähestyväsi väsymyksen rajaa, helpota ajoissa. Jos tunnet jännittäväsi lihaksiasi turhaan, puret hampaitasi yhteen, tunnet levottomuutta, sydämen tykytystä, ärtyisyyttä ja ennen kaikkea väsymystä, joka ei tahdo loppua nukkumalla, olet alueella, jossa ei enää auta aspiriini tai piristeet.

Ja jos sinulla on ainainen kiire töissä, joita mielestäsi kukaan muu ei pysty tekemään kunnolla, petät itseäsi. Olet oman tärkeytesi uhri. On aika muuttaa arvojärjestystä, on aika oppia rentoutumaan ja rauhoittumaan. Sairaalaan tain hautaan pääsee vähemmälläkin kiireellä. Meidän elämämme tärkeimmät asiat eivät ole niitä, joiden tähden me nyt hätäilemme ja hoppuilemme. Tärkeimmät ovat niitä, jotka kestävät ikuisesti.