4. Auringon valo, elämän ihme

Aivan samoin, kuin viherkasvit, joista saamme ravintomme ja ilma, jota hengitämme, on valo, joka säteilee auringosta, välttämätön elämän perusedellytys meille jokaiselle.

Auringon valo on ihme. Se saapuu Auringosta noin 150 miljoonan kilometrin päästä noin 8 minuutissa.

Aurinko lähettää suunnattoman määrän energiaa maata kohden. Tämä energia tulee eripituisina aaltoina. Lyhimmät aallot ovat kosmisia säteitä, sekä gamma- ja röntgensäteitä. Pitkät aallot ovat mikro- tai radioaaltoja.

Valo, jonka näemme ja jota kutsumme auringonvaloksi, on vain noin 40 % koko säteilyn energiasta. Näkemistämme säteistä lyhimmät ovat violetin värisiä ja pisimmät punaisia ja niiden aaltopituus vaihtelee 400 – 700 mikromilliin.

Tärkeän ultraviolettisäteiden osuus on noin 10 % auringonvalosta. Niiden aaltopituus on 400 – 14 mikromilliin ja ne ovat käytännöllisesti katsoen näkymättömiä.

Säteet, joiden pituus ylittää 700 mikromilliä, ovat infrapunasäteitä. Niiden osuus auringon säteilystä on mittavin, eli noin 50 %. Myös nämä säteet ovat näkymättömiä.

Me voimme eritellä auringon valon säteilyn johtamalla sen prisman läpi.

Prisma hajottaa valon sateenkaaren väreihin. Se on auringon spektri, eli kirjo. Tämän ilmiön voi nähdä sateenkaarena, mutta myös esim. vesiputouksen kuohuissa auringonpaisteella. Vesipisarat toimivat tällöin prismoina.

Mehän muistamme, että juuri auringonvalon ansiosta tapahtuu kasveissa ns. fotosynteesi, jonka avulla viherkasvit valmistavat hiilihydraatteja, jotka ovat ravitsemuksemme perusta.

Mutta auringon valo vaikuttaa monella muullakin tavalla meidän hyväksemme kasvien välityksellä. On nimittäin todettu, että valolla on suuri merkitys käyttämämme ravinnon vitamiinipitoisuuden luojana.

Jo vanhastaan maanviljelijät ovat panneet merkille, että poutakesän heinällä ruokittu karja tuottaa paremmin ja pysyy terveempänä, kuin sadekesän jälkeen.

Poutakesän vilja on maukkaampaa ja leipoutuu paremmin kuin sadekesän vilja ja poutakesän marjat ja hedelmät ovat makeampia ja vitamiinirikkaampia, kuin sadekesän antimet.

Mielenkiintoisia ovat ne kokeet, joissa on todettu, että esim. tomaatti juuri kypsyessään auringossa kehittää runsaasti C-vitamiinia.

Mutta jos tomaatteja kasvatetaan varjossa pari viikkoa tai sadonkorjuu suoritetaan pilvisellä ilmalla, laskee C-vitamiinipitoisuus jyrkästi.

Aikoinaan lapsilla niin yleinen riisitauti aiheutuu D-vitamiinin puutteesta. Se on vakava puutostauti, joka heikentää luustoa.

Kuitenkin annos auringonvaloa riittää parantamaan riisitaudin, koska auringonvalo voi muuttaa tiettyjä ravintoaineita ihossa D-vitamiiniksi. Tämä koskee sekä ihmisiä, että eläimiä.

Auringonvalo tappaa myös bakteereja. Suurin osa erilaisista bakteereista kuolee auringonvalossa. Jos bakteeriviljelmä peitetään puoliksi ja asetetaan auringonpaisteeseen…

Niin jo noin tunnin kuluttua valo on tappanut sille alttiiksi joutuneet bakteerit. Valolta suojattu osa säilyy tuholta.

Auringonsäteiden merkitys ihmisen terveydelle on tunnettu jo kauan. Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset rakensivat talojensa yhteyteen solariumin, eli aurinkolan, jossa voitiin ottaa tervehdyttäviä auringonkylpyjä.

Kun nykyisen lääketieteen kehittyminen alkoi 1800 luvulla, useat tutkijat kiinnittivät huomiota valon parantavaan vaikutukseen. Kehitettiin myös valohoitolamppuja, joiden valo muistuttaa auringon valoa.

Ja auringonvalo todella antaa terveyttä. Kun valon pitkät säteet läpäisevät ihon ja kohtaavat kudosten vastuksen ihonalaisessa pintakerroksessa, ne muuttuvat lämpöenergiaksi. Tämä vilkastuttaa verenkiertoa ja vaikuttaa elvyttävästi.

Ultraviolettisäteet tunkeutuvat syvemmälle kudokseen ja virkistävät lihaksistoa. Ne saavat aikaan tiettyjä kemiallisia muutoksia ja värinää kudoksissa, joka kiihdyttää veren puhdistumista, aineenvaihduntaa ja hormonien tuotantoa.

Ja kyllähän me suomalaiset tämän olemme havainneet. Lyhyen kesämme aurinkoisina päivinä rantamme täyttyvät auringonpalvojista, jotka ruskettavat itseään kilpaa.

Rusketus on ultraviolettisäteiden aiheuttamaa. se johtuu ihon pigmenteistä. Pieniä melaniinijyväsiä muodostuu ihon pintakerroksen soluihin. Nämä värikkäät jyväset torjuvat liian polttavaa säteilyä.

On muistettava, että auringonvalolla, kuten kaikella muullakin energialla voi olla myös tuhoava vaikutus. Rusketus on ihon suojakeino auringonvalon tuhoavaa vaikutusta vastaan.

On todettu, että ultraviolettisäteistä ne, joiden aaltopitoisuus on alle 280 mikromilliä, ovat haitallisia meidän elimistöllemme. Onneksi näiden säteiden osuus koko säteilyn määrästä on verrattain pieni ja infrapunasäteet tasapainottavat niiden vaikutusta.

On taidotonta ottaa aurinkoa niin äkillisesti, että iho palaa. Terveellisintä on hankkia kaunis, suojaava rusketus vähitellen. Asiantuntijat suosittelevat aluksi vain 10 – 15 minuutin aurinkokylpyä pari kertaa päivässä, ja välttämään keskipäivän polttavaa paahdetta tuulettomassa paikassa.

Voimme myös käyttää aurinkoöljyjä tai ihovoiteita, joita on markkinoilla periaatteessa kahdentyyppisiä: Toinen suodattaa ultraviolettisäteitä, toinen ei. Valitse olosuhteisiin sopiva öljy tai voide. Järkevästi aurinkoa otettaessa suurin osa ihmisistä ei tarvitse minkäänlaista aurinkovoidetta.

Luonnollisesti muistamme suojata silmämme suoralta auringonvalolta. Suojalasien käyttö voimakkaassa auringossa ja esim. keväthangilla ja tuntureilla on välttämättömyys.

Jos olet pitkänäköinen ja käytät silmälaseja, älä vahingossakaan katso suoraan aurinkoon lasit silmilläsi. Silmän verkkokalvo voi tuhoutua muutamassa sekunnissa.

Auringonnoususta aamulla sen laskuun illalla kaikki elämä on riippuvainen auringonvalosta. Se on suuri Jumalan lahja meille, elämän ylläpitäjä ja terveyden antaja. Käyttäkäämme sitä oikein, riittävästi ja taidolla.