21. Elimistömme nöyrin palvelija

Ihmisruumiin keskeinen osa, ruuansulatuselimistö on kuin monimutkainen kemiallinen tehdaslaitos. Se on lujatekoinen ja kestävä, täysin automaattisesti toimiva ja suorittaa niin moninaisia tehtäviä, että sen kaikkia toimintoja ei vieläkään täysin ymmärretä.

Ilman sen kemiallista toimintaa kuolisimme nälkään. Se hajottaa valkuaisaineet vapaiksi aminohapoiksi, joista lihakset ja sidekudos valmistavat tarvitsemiansa valkuaisaineita.

Se tekee ravintomme rasvoista ja sokerista täysin erilaisia elintärkeitä rasvoja ja sokereja. Se suorittaa muutamassa minuutissa työn, joka laboratoriossa veisi aikaa tuntikausia, tai jota ei ehkä voitaisi tehdä lainkaan. Useimmissa tapauksissa ruuansulatuskanava palvelee ihmistä uskollisesti koko eliniän ja on hyvässä kunnossa vielä kuoleman hetkellä.

Nykyinen pitkälle kehittynyt tietämys rasvoista, valkuaisaineista ja entsyymeistä, sekä uuden tekniikan suomat mahdollisuudet valmistaa yhä parempia tutkimuskojeita, ovat lisänneet myös ruuansulatuskanavan tutkimusmahdollisuuksia.

Elimistömme ei voi käyttää esim. perunan ja leivän tärkkelystä sellaisenaan. Se pitää ensin muuttaa sokeriksi. Syljessä oleva ptyaliini niminen entsyymi aloittaa muuttamistehtävän. Kun pureskelemme leivän palasta kyllin kauan, se alkaa maistua makealta. Tärkkelys muuttuu sokeriksi.

Kun ruoka on pureskeltu, seuraavat tapahtumat nopeasti toisiaan. Kieli työntää ruuan nieluun. Samalla pehmeä kitalaki estää sen pääsyn nenätiehyihin. Kurkun kansi painuu alas sulkien hengitystiehyet keuhkoihin.

Näiden esteiden ohi ruoka joutuu ruokatorveen, joka on noin 25 sentin pituinen, ja edelleen aaltomaisten lihassupistusten, peristaltiikan, vaikutuksesta mahalaukkuun. Vaikka ruoka painuu alaspäin, painovoimalla ei ole sen kanssa suurtakaan tekemistä. Ihminen voi aivan hyvin niellä päällään seisoen.

Mahalaukun tilavuus on 1 – 1½ litraa. Sillä on lukuisia tehtäviä. Eräs niistä on ruuan sekoittaminen ja sen saattaminen nestemäiseen tilaan ennen sen ohutsuoleen joutumista. Tätä varten mahalaukussa tapahtuu kolme aaltomaista liikettä minuutissa.

Mahalaukku en erittävä elin, jossa on miljoonia rauhasia. Siitä erittyy ainetta, joka juoksuttaa maidon tehden sen helpommin sulavaksi. Se erittää myös suolahappoa ja pepsiiniä, joka aloittaa valkuaisaineiden sulattamisen. Ihmeellistä on, että mahalaukku ei sulata itseään, koska se on pääasiallisesti valkuaisainetta itsekin.

Vesi ja muut nesteet kulkevat mahalaukun läpi melkein heti nielemisen jälkeen. Kevyt viljaruoka saattaa poistua mahasta kahden, kolmen tunnin kuluttua, kun taas vahva liharavinto voi viipyä mahalaukussa kuusikin tuntia. Jos ihminen nauttii välipaloja, ruoka viipyy mahalaukussa huomattavasti pitempään.

Mutta kärsivällinen mahalaukkumme sietää suunnattoman määrän väärinkäyttöä – liian raskaita aterioita, karkeita ja ärsyttäviä ruokia ja juomia. Vain joskus se yltyy kapinaan ja silloin on leikki kaukana. Kun maha on täynnä, ihminen kokee kylläisyyden tunteen. Jos se on liian täynnä – no niin, kyllähän te tiedätte, miltä se tuntuu.

Suoritettuaan oman osuutensa ruuansulatustehtävästä, mahalaukku alkaa työntää ruokaa mahaporttia kohti. Mahaportti, pylorus, on rengaslihas, joka on mahalaukun ja pohjakaissuolen välissä. Pohjakaissuoli käsittää ensimmäisen neljännesmetrin ohutsuolesta.

Ohutsuoli on elimistömme todellisia ihmeitä. Se on korvaamaton elin, mutta siitä huolimatta voidaan tästä 6 – 9 metrin pituisesta suolesta leikkauksella haitatta poistaa jopa 4 ½ metrin pituinen osa. Ohut suoli suorittaa tärkeimmän osan ruuansulatuksesta, koska se hajottaa ruuan pienempiin aineosiin, jotka sitten kulkeutuvat vereen elimistömme rakennukseksi ja kunnossapitämiseksi.

Jos ohutsuolen sisäpinta olisi tasainen, sen pinta-ala olisi vain noin puoli neliömetriä, mikä ei olisi tarpeeksi, jotta se pystyisi imemään itseensä elimistömme tarvitseman ravinnon. Mutta sen sisäpinta on rosoinen ja poimuuntunut ja siinä on suunnaton määrä pienen pieniä karvamaisia nystyröitä.

Poimujen ja epätasaisuuksien ansiosta ohutsuolen sisustan imukykyinen pinta-ala on noin 10 neliömetriä. Ruuan kulkeutuminen ohutsuolen läpi vie aikaa 3 – 4 tuntia. Täten ruuansulatus on vilkkaimmillaan vasta 7 – 9 tunnin kuluttua aterioitten jälkeen. Ohutsuoli saattaa olla lopettamassa aamiaista, kun me jo syömme päivällistä.

Jokaisen ruuansulatuskanavan elimen on huolehdittava siitä, että niissä vallitsevat oikeat olosuhteet, jotta niiden erittämät entsyymit voivat toimia täydellä teholla: Hajottaa rasvat, valkuaisaineet ja hiilihydraatit niiden pienimpiin rakenneosiin. mahalaukun entsyymit vaativat happaman ympäristön.

Ohutsuolen entsyymit puolestaan viihtyvät emäksisessä ympäristössä. Kun ruoka joutuu pohjakaissuoleen, sen pitää miltei heti muuttua emäksiseksi. Maksasta pohjakaissuoleen tuleva sappineste, jota erittyy noin 0,5 – 1 litraan päivässä, vaikuttaa osaltaan tähän. Näin tekee myös haiman neste, jota erittyy suunnilleen yhtä paljon. Lisäksi ohutsuoli itsekin erittää emäksistä nestettä.

Kaiken tämän tuloksena ruokamme hajaantuu elintärkeiksi aineiksi: glukoosiksi, aminohapoiksi, rasvahapoiksi ja glyseroliksi. Rasvahapot ja glyseroli joutuvat suolen karvamaisiin nystyröihin ja sitä tietä imusuonistoon. Glukoosi ja aminohapot kulkeutuvat ohutsuolen seinämän läpi vereen.

Solumme saavat tarvitsemansa aminohapot verestä. Tiettyä aminoyhdistettä tarvitaan esim. hiussolujen rakentamiseksi, toista taas ihoon ja kolmatta munuaisten kunnossapitoon. On ihmeellistä, miten jokainen solu tietää tarkasti, mitä se tarvitsee. Erehtymättömän varmasti se valitsee juuri se aminoyhdisteen, jota se tarvitsee suorittaakseen tehtävänsä.

Kun ohutsuoli on tehnyt tehtävänsä, nestemäiset jäteaineet kulkeutuvat noin 170 sentin pituiseen paksusuoleen. Tämän elimen pääasiallinen tehtävä on poistaa vesi ja saattaa jätteet kiinteään muotoon.

Paksusuoli toimii hitaasti ja vaatii tehtävänsä suorittamiseen 10 – 20 tuntia. Siinä on valtavasti bakteereja. Nämä valmistavat joitain vitamiineja sekä hajottavat valkuaisaineita, jotka ovat saattaneet jäädä sulamatta ruuansulatuksen aikaisemmissa vaiheissa.

Elimistömme ruuansulatusjätteet eivät juuri sisällä mitään hyödyllisiä ravintoaineksia. Ruuansulatus on niin tehokas kone, että se käyttää hyväkseen miltei kaiken syödyn ravinnon. Jätteet sisältävät pääasiassa kuolleita bakteereja, suolesta irronneita soluja, limaa ja hedelmien ja marjojen kuorta ja siemeniä.

Koko ruuansulatuksen aikana alusta loppuun tämän hämmästyttävän monimutkaisen koneiston täytyy työskennellä täysin sopusointuisesti ja virheettömästi. Ihme, että se yleensä toimii. Mutta se toimii ja palvelee meitä uskollisesti, jos annamme sille sen tarvitseman luonnollisen levon aterioiden välillä. Sopimaton, kuituköyhä ravinto ja välipalat ovat ruuansulatuskanavan pahimpia häiritsijöitä.

Toivottavasti en ole väsyttänyt teitä tällaisella alkeistietoudella. Mutta on hyvä palauttaa mieleemme ruuansulatuselimistömme toimintaperiaatteita ymmärtääksemme paremmin erilaisen ravinnon ja ravitsemustapojen vaikutusta terveyteemme.

Ps.139:14 ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” Ihmeellinen koneisto on meidän fyysinen minämme. Jumalan alun perin suunnittelema ja valmistama. Ihminen, kehitys tai sattuma ei siihen olisi kyennyt. Vielä ihmeellisempi on psyykkinen, henkinen ja hengellinen minämme, koko ihminen, jonka Herra haluaa omistaa.