3. Ilma, jota hengitämme

Ilma, jota hengitämme, tekee elämisen maan päällä mahdolliseksi. Ihminen voi elää viikkoja ilman ravintoa, päiviä ilman vettä, mutta vain joitain minuutteja hengittämättä.

Ilma on hyvin todellista, vaikka puhdas ilma ei sinänsä näy. Ulapan aallot, tuulen humina puissa, myrskyn mukana lentävät lehdet, pilvien liike taivaalla – kaikki ne kertovat meille, että ilmaa on ja sen liikkeessä on energiaa.

Maan ympärillä on suunnaton ilmamassa, jonka painoksi on laskettu kuusituhatta triljoonaa tonnia. Noin 96 % tästä ainemäärästä on noin 21 kilometriä korkeassa vyöhykkeessä maan pinnalta katsottuna.

Lähimpänä maata ilma on tiiviimpää, mitä ylemmäksi menemme, sen ohuemmaksi ilma käy. Esimerkiksi 3000 metrin korkeudessa on ilma jo kolmasosan ohuempaa, kuin meren pinnalla.

Ilma, jota normaalisti hengitämme, on erilaisten kaasujen seos. Se sisältää noin 80 % typpeä ja noin 20 % happea, sekä vähäisen määrän hiilidioksidia.

Ihmeellinen on luonnon tasapaino. Kasvit tarvitsevat hiiltä ja happea kehittyäkseen. Ne saavat sitä hiilidioksidista, jota on ilmassa. Kasvit käyttävät hiilen, mutta palauttavat hapen ilmakehään.

Sekä ihmiset, eläimet, että kasvit osallistuvat tähän tärkeään kiertokulkuun. Ihmiset ja eläimet ottavat happea ilmasta ja hengittävät ulos hiilidioksidia. Kasvit ottavat hiilidioksidia, käyttävät hiilen ja palauttavat hapen ilmakehään.

Suuret metsät ja viheralueet ovat välttämättömiä ilmakehän happitasapainon vuoksi. Jos maapallolta hakattaisiin kaikki metsät, se merkitsisi elämän loppumista tällä planeetalla.

Ilman happea meidän elääksemme nauttima ravinto ei voisi tuottaa energiaa. Ja ilman happea veri, joka kuljettaa ravinteita kehomme eri osiin ja poistaa hiilidioksidia, ei voi puhdistua ja suorittaa tehtäväänsä.

Happea me saamme hengityselimiemme välityksellä. Henkitorvi jakaantuu kahteen keuhkoputkeen, jotka johtavat ilmaa keuhkoihin.

Keuhkoissa nämä ilmaputket haarautuvat kuin puun juuristo jopa niin ohuihin putkiin, että niitä ei voida paljaalla silmällä erottaa. Niissä on miljoonia keuhkorakkuloita, joita ohuet verisuonet ympäröivät.

Keuhkorakkula halkaistuna. Joka rakkulassa on ohut kalvo, jonka läpi happimolekyylit siirtyvät vereen.

Samalla kun happimolekyylit siirtyvät vereen, verestä siirtyy käytetty hiilidioksidi ja muitakin kuona-aineita keuhkoputkeen ja ihminen hengittää ne ulos.

Ihmisen hapen tarve on suuri. Tavallisella hengitystahdilla ilma huristaa keuhkoihin noin 80 kilometrin tuntinopeudella noin 16 kertaa minuutissa. Käytämme ilmaa noin 8 litraa minuutissa, lähes 500 litraa tunnissa ja yli 10 kuutiometriä vuorokaudessa.

Ilmassa on paljon epäpuhtauksia, mutta onneksi nenämme on enemmän kuin koristus. Se on todella monimutkainen ilmanpuhdistaja. Kylmällä ilmalla se lämmittää hengittämämme ilman, lämpimällä säällä viilentää sitä. Se toimii myös suodattimena ja kostuttaa jokaisen hengittämämme keuhkollisen.

Luonto on tarkoittanut meidät hengittämään nenän kautta. voimakkaiden fyysisten ponnistusten aiheuttaman hengästymisen yhteydessä joutuu paljon raakaa, puhdistamatonta ilmaa keuhkoihimme.

Mutta keuhkomme ovat erittäin hyvin varustautuneet tällaisiin tilanteisiin. Keuhkoputken sisäpintaa peittää limakalvo, johon epäpuhtauksia tarttuu. Lisäksi keuhkoputkien limakalvossa on pieniä värekarvoja, jotka taipuvat keuhkoihin päin ja sitten ponnahtavat pystyyn, tehden tätä liikettä 3 – 5 kertaa sekunnissa.

Yhdessä värekarvat ja limakalvot kuljettavat keuhkoihin joutuneita epäpuhtauksia suuta kohden ja ne voidaan yskäisemällä poistaa. Näin keuhkotiehyet voivat pysyä puhtaina.

Mutta meidän tulee muistaa, että keuhkojemme puolustus- ja puhdistusmekanismi on varsin avuton esim. nikotiinin ja monien muiden ulkoapäin tulevien myrkkyjen torjunnassa. Ne imeytyvät keuhkorakkuloista vereen ja leviävät kaikkialla elimistöön.

Saadaksemme parhaan mahdollisen hengitystuloksen, meidän olisi muistettava kolme yksinkertaista asiaa: 1. Hengitysasento, 2. Harjoitus, 3. Raitis ilma. Kun istut tai seisot, sopiva asento on tärkeä. Se auttaa sinua hengittämään oikein, riittävän syvään.

Liikuntaharjoitus raittiissa ulkoilmassa puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja. Se lisää hapen tarvetta ja keuhkotuuletusta. Täten liikunta on myös parasta hengityselinten harjoitusta.

Raitis ilma on elämän ehto. Nykyisen saasteisen kaupunki-ilman vastapainoksi meidän tulisi toistuvasti päästä raittiiseen ilmaan puhdistamaan keuhkojamme. Erityisen tärkeää se on niille, jotka työpaikoissaan joutuvat hengittämään saastunutta ilmaa. Arat keuhkot vahingoittuvat savussa ja pölyssä.

Todella kaikki riippuu ilmasta. Elämän ensi hetkestä viimeiseen hengenvetoon tarvitsemme happea. Ilma on suuri Jumalan lahja, jota meidän tulisi käyttää runsaasti ja oikein pysyäksemme terveinä. Kuitenkin suurin Jumalan lahja on ilmoitettu Hänen Pyhässä Sanassaan. .