Kuoleman avaimet

0605057

Kuoleman avaimet

Ihmiset ovat kautta historian olleet kiinnostuneet kuolemanjälkeisestä tilasta. Siitä todistavat monet arkeologiset löydöt. Erilaiset uskonnot kertovat omat mielipiteensä. Tiede yrittää keksiä erilaisia mahdollisuuksia elämän jatkumiseksi. Jopa monet ovat jäädyttäneet ruumiinsa uskoen, että tiede pystyisi joskus palauttamaan ruumiin eläväksi. Kuoleman jälkeinen tila on yhä edelleen mysteerio useimmille ihmisille ja jopa Raamattuun uskoville ihmisille. Erilaiset henki-ilmiöt sekoittavat heidän mieltään. Raamattu antaa mielestäni parhaimman, lohdullisimman ja varmimman tiedon kuolemasta ja sen jälkeisestä olotilasta.

Kun ensimmäinen ihmispari, Adam ja Eeva, luotiin, he olivat kuolemattomia ihmisiä vain sillä ehdolla, että he olisivat kuuliaisia Jumalalle. He kuitenkin lankesivat syntiin Saatanan pettämänä ja näin tulivat kuoleman omaksi. Jumala kuitenkin rakasti heitä luominaan lapsina, että hän suostui itse kuolemaan heidän puolestaan ja näin palauttamaan heille iankaikkisen elämän. ”16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh.3:16). Siksi Jeesus sanoo Ilmestyskirjassa: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 18. iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”. (Ilm.1:18).

Jeesuksen opetus kuolemasta

Jeesus oli eläessään maan päällä myös hyvin suruissaan menettäessään läheisen ystävänsä kuoleman kautta. Ennen kaikkea hän suri elossa olevien ystäviensä puolesta, vaikka hän tiesi tapaavansa Lasaruksen taivaassa. Hän halusi kuitenkin lohduttaa Lasaruksen omaisia kertomalla, että kuolema on unta, josta herätään. Hän sanoi Lasaruksesta, joka oli maannut kuolleena haudassa neljä päivää, ja jonka ruumis jo haisi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet". (Joh.11:11). Kun Jeesus tulee takaisin, hän herättää uskossa kuolleet. Tämä aika, jonka he ovat olleet haudassa, on kuin syvä uni. Kuollut ihminen ei tiedä tuosta ajasta mitään. Hänen seuraava toteamuksensa on nähdä Jeesuksen takaisintulo. Eli kuolema on kuin silmänräpäys ihmisen elämässä. Näinhän tapahtuu syvässä unessakin, vaikka siihen on kulunut monta tuntia. Emmehän me tiedä ennen syntymääkään olevasta ajasta mitään, vaikka siihen on kulunut ikuisia aikoja. Tällainen kuoleman uni on mitä lohduttavin ja järkevin suunnitelma ihmisen parhaaksi.

Kuoleman ja ylösnousemuksen välinen tila on täysin tiedoton tila. Siitä kertovat monet raamatunkohdat:

”6. Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa”. (Ps.6:6),

”Tuonelaan mennyt ei tule takaisin. 10. Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne”. (Job.7:9–10),

”18. Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. 19. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän”. (Jes.38:18–19),

”17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut”. (Ps.115:17),

”5. Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. 6. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla”. (Saarn.9:5-6).

Katsotaan nyt tarkemmin, mitä Raamattu kertoo kuolemasta ja siitä heräämisestä. Kun Jumala loi ihmisen, se tapahtui seuraavasti: ”7. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento”. (1Moos.2:7). Ihminen on siis maan tomun eli aineen ja elämän hengen yhdistelmä. Hän muodostuu kahdesta elementistä. Kumpikaan elementti yksinään ei ole elävä olento eli ihminen. Tätä tapahtumaa voisi verrata esim. hehkulamppuun. Hehkulamppu itsessään ei täytä sille asetettua tarkoitusta. Kun siihen johdetaan sähkövirta, niin vasta silloin siitä tulee valaiseva lamppu. Näin on myös ihmisen kanssa. Hän tarvitsee ruumiin ja Jumalan hengen, jolloin hänestä vasta tulee elävä ja toimiva ihminen.

Mitä sitten tapahtuu ihmisen kuollessa. Tähän löydämme hyvän vastauksen Saarnaajan kirjasta: ”7. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut”. (Saarn.12:7). Eli tapahtuu sama asia kuin ihmisen luomisessa, nyt vain päinvastaisessa järjestyksessä. Katsotaanpa vielä hehkulamppua. Kun siitä sammutetaan virta, niin valo sammuu. Samoin kuin ihminen kuolee, Jumalan henki eroaa ruumiista, ja jäljelle jää vain eloton ruumis. Henki, joka palaa Jumalan tykö, ei ole itsessään elävä. Ihminen yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Jumalalla on kuitenkin tiedossa omissa tietokoneissaan aivan sama ihminen kaikkine yksityiskohteineen eli Jumala luo saman ihmisen uudelleen. Hän saa uuden täydellisen synneistä vapaan ruumiin. Loppujen lopuksi ihminen palautetaan siihen alkuperäiseen olotilaan, johon hän oli tarkoitettu eli Adamin ja Eevan kaltaiseksi. Ihminen ei siis ole pelkästään henki vaan ruumiillinen olento.

Kuoleman kysymystä valaisee hyvin Pietarin todistus Daavidista: 29. "Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. 34. Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni”. (Apt.2:29,34) . Daavid ei siis ole mennyt taivaaseen, vaan hän on haudassa odottamassa ylösnousemusta. Kun Jeesus sitten saapuu, hän herättää Daavidin ja vie hänet taivaaseen. Tästä kertoo heprealaiskirje: ”32. Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. 39. Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. 40. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä”. (Hepr.11:29,39–40).

Epäselvät raamatunkohdat kuolemasta

Mutta joku nyt kysyy, että onhan Raamatussa kohtia, jotka kertovat päinvastoin. Esim. Ryöväri ristillä, Aabraham ja Lasarus sekä Kristuksen saarna tuonelassa oleville hengille. Jos näin olisi, niin silloinhan Raamattu olisi ristiriidassa. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä kohdat on käännetty tai tulkittu virheellisesti. Jeesus ei mennyt paratiisiin samana päivänä vaan vasta ylösnousemuksensa jälkeen. Aabraham kuuluu niihin uskon sankareihin, jotka herätetään ylösnousemuksessa ja joita käsittelin jo Daavidin tapauksessa heprealaiskirjeen 11. luvun mukaan. Kristus saarnasi ennen vedenpaisumusta Nooan kautta silloin eläneille ihmisille. Jos näin ymmärretään, niin silloin Raamattu pitää yhtä kuolleitten tilasta.

Raamattu kertoo kuitenkin poikkeustapauksista. Esim. Enok otettiin kuolemaa maistamatta taivaaseen. Eliaa nousi tulissa vaunuissa taivaaseen. Kristus herätti Mooseksen kuolleista Nebon vuorella. Evankeliumit kertovat sitten että Elia ja Mooses ilmestyivät opetuslapsille kirkastusvuorella. Edelleen Jeesuksen kuollessa haudat aukenivat ja monta pyhien rumista nousi ylös. Miten tämä kaikki on selitettävissä. Ilmestyskirja antaa vastauksen. Taivaassa on yhteensä 24 ihmistä herätetty kuolleista ja he edustavat siellä ihmiskuntaa vanhimpina: ”4. Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele”. (Ilm.4:4).

Kuolleitten ylösnousemus

Katsotaan seuraavaksi raamatunkohtia, jotka kertovat siitä, milloin kuolleet herätetään. ”20. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. 23. jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee”. (1Kor.15:20,23). Eli Kristuksen omat herätetään kuolleista sen jälkeen, kun hän tulee takaisin. ”15. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. 16. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 17. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa”. (1Tess.4:15–17). Tämä jae sanoo selvästi, että silloin kun Herra tulee takaisin, uskovat ihmiset herätetään kuolleista Jeesuksen käskyhuudolla ja elossa olevat uskovat ihmiset viedään taivaaseen. Uskomattomat ihmiset jäävät hautaan. Heitä ei herätetä.

Uskovat ihmiset ovat olleet haudassa jo pitkään Jeesuksen tullessa, monet jopa tuhansia vuosia. Millaisen ruumiin he saavat? Raamattu vastaa: ”51. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 53. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu. 55. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? (1Kor.15:51-55).

Jeesuksen omat saavat kuolemattomuuden vapaana lahjana Jeesuksen ansioiden, hänen elämänsä ja kuolemansa perusteella. Ihmisellä ei ole kuolemattomuutta. Sellainen opetus on vastoin Raamatun opetusta. Sielun kuolemattomuus on paholaisen opetus, jonka tarkoituksena on sillä tavalla mitätöidä Jeesuksen sovitustyö. Se johtaa myös siihen, ettei turvauduta Jeesuksen sovitustyöhön, koska muutoinkin saataisiin kuolemattomuus. Paholainen on nimittäin itse jo tuomittu kadotukseen ja hän tekee kaikkensa myös ihmisen johtamiseksi kadotukseen. Hän ei voi sietää sellaista mahdollisuutta, että tämä vajavainen syntinen ihminen pääsisi siihen paratiisiin, jonka hän on menettänyt kapinansa seurauksena. Raamattu sanoo hyvin selvästi, että ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus: ”16. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta”. (1Tim.6:16).

Joku saattaa kysyä, että onko niin tärkeätä tietää kuolleitten tilasta pelastuksen kannalta. Eikö ole yhdentekevää, mitä kuolemassa tapahtuu. Kyllä Jumala sitten pelasta omansa. Tietysti näin on, mutta Jumala on antanut sanassaan ohjeita, miten voimme välttyä paholaisen eksytyksiltä. Eikä hän ole niitä turhan takia antanut. Siksi on tämäkin asia selvitettävä itselleen, koska ymmärtämättömyys kuolleitten tilasta saattaa johtaa myös kadotukseen.

Onko kuoleman ymmärtäminen tärkeätä?

Onko tärkeätä tietää, mitä kuolemassa tapahtuu? Aloitetaan aivan sieltä Raamatun alusta paholaisen ensimmäisestä valheesta. Paholainen piti silloin ensimmäisen saarnan kuolemattomuudesta. Jumala oli sanonut Adamille ja Eevalle, että sinä päivänä, kun he syövät hyvän- ja pahantiedon puusta, heidän olisi kuolemalla kuoltava. Tämä kielto Jumalalta oli kuuliaisuudenkoe eli tottelevatko he Jumalaa vai paholaista. paholainen sanoi heille: "4. Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole”. (1Moos.3:4). Näin Adam ja Eeva sitten lankesivat syntiin ja tulivat kuoleman omaksi. Tämä sama valhe on edelleenkin hänen paras valheensa, ja miljoonat ihmiset ovat menneet siihen ansaan. Kaikki pakanauskonnot, spiritistiset uususkonnot ja jopa jossain määrin kristinusko ovat omaksuneet opin sielun kuolemattomuudesta. Jumala rakasti kuitenkin luomaansa ihmistä niin paljon, että hän omalla kuolemallaan sovitti ihmisen synnin ja mahdollisti hänelle kuolleista heräämisen. Ihmisen on kuitenkin tottelemattomuutensa takia koettava tämä jokaisen ihmisen osana oleva fyysinen kuolema.

Paholainen toteuttaa menestyksellä erityisesti lopun aikana paratiisissa esittämäänsä ensimmäistä valhettaan jatkuvasti. Hän opettaa tekemillään ilmestyksillä, että kuolleet ovat tietoisessa tilassa ja voivat ilmestyä elossa oleville. Näin tapahtuu erityisesti spiritistisissä istunnoissa, joissa määrätyin rituaalein manataan kuollut henkilö esiin. Tämä kuollut henkilö ei ole hän itse vaan häneksi tekeytyvä riivaajahenki. Tämä ilmestys on niin totuuden mukainen ja kaikentietävä, että Raamatun totuutta tunteva ihminen menee auttamattomasti tähän ansaan ja näin eroon Jumalasta Paholaisen puolelle. Eli tämä paholaisen valhe on yhä edelleen hänen paras valheensa ja siihen on suhtauduttava äärimmäisellä vakavuudella.

Yhteydet vainajahenkiin

Jumala on Raamatussa antanut lukuisia varoituksia ottamasta yhteyttä vainajahenkiin. Siksi jokaisen uskovan henkilön on perusteellisesti tutkittava Raamattua Jumalan sanaa. Tämä on Jumalan tarkoitus omiensa suhteen. Näin todellinen Jumalan lapsi oppii tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Vain tällaiset ihmiset ovat kelvollisia taivaaseen, jotka seuraavat Kristusta uskollisesti kautta ikuisuuksien. Seuraavaksi pari jaetta, jossa Jumala varoittaa ottamasta yhteyttä vainajahenkiin.

6. ”Jos joku luopuu minusta ja kääntyy vainajahenkien ja tietäjien puoleen, minä käännyn häntä vastaan ja poistan hänet kansansa keskuudesta”. (3Moos.20:6).

10. ”Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, 11. loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta”. (5Moos.18:10-11).

Monet ovat saaneet suurta lohtua poisnukkuneiden kohtalosta näiden spiritististen ilmiöiden kautta ja heidän on erittäin vaikea ymmärtää totuutta jopa mahdotontakin. Siksi niistä on varoitettava etukäteen ennen ryhtymistä tällaisiin vaarallisiin yrityksiin. Jo siellä paratiisissa Jumala oli varoittanut Adamia ja Eevaa lähestymästä pahan- ja hyväntiedon puuta, koska ainoastaan tämän puun lähellä paholaisella oli oikeus keskustella heidän kanssaan. Eeva kuitenkin rikkoi tätä lähestymiskieltoa ja siksi meni ansaan. Samoin meidänkin on pysyttävä kokonaan erillään spiritistisistä asioista, vaikka ne joskus tuntuvatkin Jumalalta saatuina viesteinä. Paholainen nimittäin esiintyy eksyttäessään valkeuden enkelinä eli jopa kristillisenä työntekijänä. "14. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. 15. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun”. (Kor.11:14-15).

Raamatussa on eräs kohta, jonka perusteella usein puolletaan vainajahengiltä kysymistä. Israelin kuningas Saul kääntyi noitavaimon puoleen kysyessään neuvoa filistealaisia vastaan, koska Jumala oli poistunut hänestä synnin takia. Samuel, joka silloin ilmestyi hänelle, ei ollut itse Samuel, vaan häneksi tekeytyvä vainajahenki. Mikä oli tästä seurauksena? 13. ”Näin kuoli Saul, koska hän oli luopunut Herrasta eikä ollut totellut hänen sanaansa. Saul oli myös hakenut neuvoa vainajien hengiltä 14. eikä Herralta. Siksi Herra antoi hänen kuolla ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle”. (1Aikak.10:13-14). Näin kohtalokasta voivat olla seuraukset yhteydestä vainajahenkiin.

Vielä yksi varoitus on olla kysymättä vainajahengiltä: 19. ”Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? 20. "Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole”. (Jes.8:19.20 VRK). Usein nämä vainajahenget puhuvat tarkoituksella niin epäselvästi eli supisevat ja mumisevat, jotta heidän petkutuksensa eivät paljastuisi. He eivät anna selvää todistusta tuonpuoleisesta elämästä, koska se saattaisi johtaa spiritismin loppumiseen. He usein vetoavat siihen, että meidän on täältä parempi ottaa yhteyttä heihin kuin päinvastoin. Tällä he saavat ihmiset harrastamaan spiritismiä omasta aloitteestaan. Jumala sen sijaan kehottaa ihmisiä kysymään kaikista asioista Jumalalta, joka sitten ilmoittaa sen heille tavalla tai toisella. Meidän ainoa turvamme spiritismiä vastaan on pysyä laissa ja todistuksissa eli Jumalan sanassa.

Kuoleman ihanuus

Tämä Jeesuksen opetus kuolemasta on ihana sanoma. Se on kaikkein järkevin ja täydellisin suunnitelma kuolemasta. Se poistaa kuolemasta kaiken pelon ja on tasapuolinen kaikille ihmisille. Se vapauttaa kuolleet näkemästä kaikkea sitä pahaa, mikä maailmassa vallitsee heidän lähdettyään. He eivät näe rakkaimpiensa vaikeuksia ja kärsimyksiä täällä maan päällä. Silloin taivas ei olisi heille taivas. Kun uskova ihminen ummistaa silmänsä, hän ei tajua kuolemaansa, vaan seuraava silmänräpäys on hänen heräämisensä Jeesuksen takaisintuloon täydessä ruumiin ja sielun voimissa. Silloin hän tapaa kaikki uskossa kuolleet omaisensa ja kaikkien aikojen pelastetut ja nousee yhdessä heidän kanssaan Jeesusta vastaan yläilmoihin ja aloittaa Jeesuksen seurassa loppumattoman ja mitä onnellisimman elämän pelastettujen ikuisessa kodissa. Meillä on ihana tulevaisuus edessämme kuoleman jälkeen.