Helvetti

0611091

Kadotus

Sanalla helvetti on ollut pelottava kaiku kautta historian. Se löytyy Raamatusta Jeesuksen sanoissa mm. vuorisaarnassa. Evankeliumeissa ainoastaan Matteus käytti tätä sanaa. Sen kreikkalainen nimitys Gehenna on muodostunut heprean sanasta Ge-Hinnom, joka tarkoitti Hinnomin laaksoa Jerusalemin eteläpuolella, jossa alituisesti palavat suurkaupungin jätteitten hävitystulet saivat sen muodostumaan kansan käsityksessä synnin ja ahdistuksen paikaksi, joten sen nimi tuli vertauskuvallisesti käytäntöön puhuttaessa ikuisen rangaistuksen paikasta. Se on nykyäänkin uskovien keskuudessa pelotuskeino saada Ihmiset vastaanottamaan Jeesus Kristus vapahtajakseen. Jotkut se on saanut jopa mielipuolisuuden valtaan pelätessään kohtaloaan. Siksi sanan helvetti tilalla olisi parempi käyttää sanaa kadotus ja niin teen tässäkin kirjoituksessa.

Jotta jumalaton ihminen voitaisiin rangaista kadotukseen, niin ennen sitä hänet on tuomittava siihen. Tuomioon sisältyy silloin, että hänen tekonsa tutkittaisiin sitä ennen. 9. Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää. (2Piet.2:9). Milloin sitten tapahtuu tuomion päivä, jolloin hänet rangaistaan? 40. Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa. 41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. 42. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. (Matt.13:40-42). Näiden jakeiden mukaan kukaan ei vielä ole kärsimässä rangaistustaan, vaan se tapahtuu maailman lopussa. Siksi tuntuu hyvin arveluttavilta ja Raamatun vastaiselta sellainen käsitys, että kuolleet jumalattomat ihmiset olisivat jossakin rangaistuksen paikassa. Jopa uskovien keskuudessa on nähty hirvittäviä näkyjä rangaistuksen paikasta. Ne on silloin ymmärrettävä paholaisen aikaansaamisiksi tai näkyinä tulevasta tuomiosta.

Missä kuolleet ovat?

Jeesus sanoo selvästi, että jumalattomat kuolleet ovat haudoissaan odottamassa heräämistään. 28. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. 29. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. (Joh.5:28–29). Tämä elämän ylösnousemus tapahtuu Ilmestyskirjan mukaan Jeesuksen takaisin tullessa ja tuomion ylösnousemus 1000 vuotta sen jälkeen. Voimme siis olla varmoja siitä, että tällä hetkellä ei ole vielä ketään herätetty kärsimään rangaistustaan.

Kaikkein selvimmin tästä rangaistuksen paikasta kertoo Ilmestyskirja. Siellä sitä nimitetään tuliseksi järveksi: 12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. 13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Ilm.20:12–15).

Millainen tämä tulijärvi ja mitä siinä tapahtuu jumalattomille ihmisille? Ilmestyskirja sanoo ainoastaan, että tämä on toinen kuolema. Raamattu on siinä mielessä erikoinen kirja, että meidän on etsittävä täydentäviä kohtia muualta Raamatusta ja näitä on. Jotta tämä asia tulisi selväksi, on varmuuden vuoksi katsottava monia raamatunkohtia. 10. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2Piet.3:10). Tämä tapahtuma tarkoittaa ensi sijassa Jeesuksen toista tulemista, mutta epäilemättä jumalattomien tuomion päivä tulijärvessä on siihen verrattava. Koko maapallo on silloin tulessa ja tuo tuli on niin kuuma, että alkuaineetkin hajoavat. Mitään ei tule säästymään. Tuli polttaa kaiken perinpohjaisesti.

Malakian kirjasta löytyy hyvin selvä teksti tälle perinpohjaiselle hävittämiselle: 18.Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. 19. Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. (Mal.3:18–19). Tulen voima on valtava. Kaikki ovat kuin oljenkorsia, jotka palavat hetkessä. Juurta ja vartta on verrattu syntien määrään. Saatana, jota nimitetäänkin kaiken pahan juureksi, on tuo juuri. Juuri palaa poltettaessa puuta kaikkein kauimmin. Näin Saatanakin tulee kärsimään synneistään kaikkein kauimmin. Varsi ja oksat ovat sitten niitä, jotka saavat erilaisen rangaistuksen tulimeressä. Kaikkien rangaistus on oikeudenmukainen hänen syntiensä mukaan.

Profeetta Jesaja kuvailee myös osuvasti jumalattomien lopullista kohtaloa kuvaillessaan Baabelien tietäjien tuhoa: 14. Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä. (Jes.47:14). Baabelhan on meille erityisesti tuttu Danielin kirjasta, jossa nämä pakanalliset tietäjät, noidat ja velhot olivat avuttomia Jumalan antamien unien selittämisessä. Babylon on Ilmestyskirjan mukaan vertauskuva jumalattomasta maailmasta. Babyloniin kuuluvat ihmiset ovat kuin olkia, jotka palavat hyvin nopeasti. Koko Babylon tuhoutuu lopullisesti Jeesuksen tullessa.

Kun tuli on tehnyt tehtävänsä, niin mitä jää jäljelle? Katsomme edellä olevan Malakian kirjan tapahtumien jatkoa, jae 21: 21. Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. (Mal.3:21). Jumalattomien ihmisten kohtalo on täydellinen. Heitä ei enää ole olemassa ikiajoiksi. Psalmeissa Daavid kuvailee heitä seuraavasti: 10. Vielä hetki - ja jumalatonta ei enää ole! Sinä katsot hänen asuinpaikkaansa - se on tyhjä! 20. Mutta jumalattomat tuhoutuvat, Herran viholliset katoavat kuin laidunten vihreys, he haihtuvat savuna ilmaan. (Ps.37:10,20). Profeetta Obadja kuvailee pakanakansojen kohtaloa Herran päivänä seuraavasti: Ne häviävät jäljettömiin, ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut. (Obadja 1:16). Voiko selvemmin sanoa! Jumalattomien kohtalo tulee olemaan, ikään kuin heitä ei olisi koskaan ollut. Kaikki raamatunkohdat kertovat yksiselitteisesti jumalattomien täydellisestä katoamisesta maailmankaikkeudesta eli kadotus on oikea nimitys jumalattomien kohdalle.

Näin tapahtuu Jeesuksen sanojen mukaan myös paholaiselle ja hänen enkeleilleen: 41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. (Matt.25:41). Heidän kohtalostaan kerrotaan vertauskuvallisesti Hesekielin kirjassa, jossa Herra kuvaa paholaista Tyyron ruhtinaana. Tämä käy selvästi ilmi, kun tutkitaan koko teksti. (Hes.28:18–19). Näin koko maailmankaikkeus tulee lopulta olemaan puhdas jumalattomista ihmisistä ja paholaisen voimista. Tällä Jumala takaa sen, ettei enää koskaan tule tapahtumaan toista syntiinlankeemusta. Maailmankaikkeudessa tulee vallitsemaan ikuinen onni ja rauha. Näin pitkään ja vakuuttavasti maailman historiassa Jumala joutui näyttämään koko maailmankaikkeudelle synnin seuraukset.

Onko Jumala rakkaus tuhotessaan jumalattomat ihmiset?

Onko tällainen jumalattomien ihmisten tuho rakkauden Jumalalle oikeutettu teko? Näin varmasti ajatellaan. Ilmankos Raamattukin nimittää sitä merkilliseksi teoksi: 21. Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasimin vuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeonin laaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä - outo on hänen työnsä! ja toteuttaa tekonsa - merkillinen on hänen tekonsa! (Jes.28:21). Miten tämä voidaan ymmärtää? Jumala ei halunnut tehdä ihmisistä robotteja, vaan häntä vapaaehtoisesti palvelevia ihmisiä. Tämä asia koetellaan juuri täällä maan päällä. Näin ei tapahdu toista kertaa sotaa taivaassa, vaan kaikki palvovat Jeesusta Kristusta kuninkaana. Tämä on myös todistuksena koko maailmankaikkeudelle synnin seurauksista. Hän on sanonut: 20. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. (Hes.18:20).

Vaikka Raamattu näin selvästi ja yksiselitteisesti kertoo jumalattomien kohtalon, niin suuri osa kristityistä pitää jumalattomien rangaistusta jatkuvana prosessina kautta ikuisuuksien. Jos näin olisi, niin olisiko taivas silloin taivas pelastetuille ihmisille, jota näkevät rakkaimpansa ikuisesti kärsivän tulisessa paikassa. Jos Jumala olisi tällainen sadisti, niin hän ei todellakaan olisi rakkauden Jumala. Kuka haluaisi palvella tällaista Jumalaa? Vain sellaiset ihmiset, jotka rakastavat ikuisesti kestävää rangaistusta.

Mitä tarkoittaa aina ja ikuisesti?

Raamatussa esiintyvällä tekstillä ”aina ja ikuisesti” ei tarkoiteta sitä, että he jatkaisivat tulimeressä oloa ikuisesti. Tällainen tulkinta olisi myös kaikkien muiden samaa asiaa käsittelevien kohtien vastaista. Tällöin Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa ja usko sen sanomaan heikolla pohjalla. Näin ei voi olla.. Teksti ”aina ja ikuisesti” on ymmärrettävä tuhon ja kadotuksen täydellisyyttä ja peruuttamattomuutta. Se on myös ymmärrettävä rangaistuksena, jota ei voida keskeyttää ja joka päättyy aikanaan. Tämä ilmenee jo ”aina ja ikuisesti”-tekstin, ”aioon”, ”aioonios”, alkukielen merkityksestä. Se tarkoittaa kreikan kielen sanakirjan mukaan loppumatonta aikaa, aikakautta, ajanjaksoa, lyhyttä aikaa ja maailmanaikaa. VT:ssä on käytetty sanaa iankaikkinen, joka tulee sanoista ikä ja kausi, eli on kysymyksessä määrätyn pituisesta ajasta. Ko. alkukielen sanoilla on siis erilaisia merkityksiä, jotka on ymmärrettävä asia yhteydestä eli jumalattomien rangaistuspaikkana se tarkoittaa määrätyn pituista aikaa, jota ei voida keskeyttää ennen kuin tuli on tehnyt tehtävänsä ja palannut loppuun.

Raamatussa on useita kohtia, joissa ko. olevaa ilmaisua on käytetty määräpituisena. Esim. Joona joutui kalan vatsassa syvyyksiin ainaisesti (Joona 2:7). Joonan tapauksessa se kesti vain kolme vuorokautta. Jeremian kirjassa kerrotaan, että ”tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa." Profetia toteutui myöhemmin, mutta se sammui itsestään, kun ei ollut enää mitään poltettavaa. Juudaan kirjeen 7. jakeessa sanotaan, että Jumala tuhosi tulella Sodoman ja Gomorran ikuisella tulella. Palavatko ne vielä? Eivät. Se oli vaikutukseltaan ikuinen mutta ei kestoltaan. Kuten huomaamme, sanalla ikuinen on erilaisia merkityksiä. Kun sitä käytetään Jumalan yhteydessä, se merkitsee loppumatonta aikaa, mutta jumalattomien rangaistuksen paikkana määräpituista aikaa.

Jumalan suunnitelmiin kuuluu koko maailmankaikkeuden täydellinen puhdistaminen. Hän luo uudet taivaat ja maan. Hän palauttaa tämän maapallon siihen alkuperäiseen tilaan, jollainen se oli Eedenissä ja johon se oli tarkoitettu ihmistä varten. Tämän ihanuuden ihminen menetti syntiinlankeemuksen kautta, mutta Jumalan Pojan kuoleman ja syntien sovittamisen kautta Jumalan omat saavat takaisin maapallon uudelleen kaunistetussa tilassa. Siellä itse Jumala Jeesus Kristus tulee asumaan ihmisten keskuudessa. Hänen käsissään olevat haavat tulevat muistuttamaan kautta ikuisuuksien siitä uhrista, jonka hän antoi ihmisten pelastamiseksi. Koko taivas tulee ylistämään ja kunnioittamaan häntä kunnian Kuninkaana ja herrain Herrana. Täydellinen ilo ja rauha vallitsee kaikkien pelastettujen sydämessä. Enää ei ole mitään epätäydellistä muistuttamassa meitä synnin seurauksista. Silloin ei ole myöskään ikuista piinaa, jossain jumalattomien rangaistuspaikassa. Jumala on luvannut sen näin: 1. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut". (Ilm.21:1-4).

Jumala on perusluonteeltaan rakastava ja laupias, mutta hän on myös oikeuden mukainen ja vanhurskas. Siksi hän joutuu rankaisemaan luomiansa ihmisiä, jotka eivät tahdo totella häntä. "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. 7. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. (”Moos.34:6-7). Jumala on rakkauden Jumala. Hän tietää, että jumalaton ihminen ei tulisi viihtymään taivaassa Jumalan yhteydessä. Se ei silloin olisi hänelle ”taivas”. Suuressa rakkaudessaan hän on armollinen jumalattomalle ihmiselle ja näkee hänen parhaaksensa hävittää hänet taivaan ”kärsimyksistä”.