Kuoleman ongelma

Missä kuolleet ovat?

Jeesus esittää kuoleman unena. Hän sanoi Lasaruksesta, joka oli ollut neljä päivää kuolleena ja oli jo mätänemistilassa: ”ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta” (Joh. 11:11). Jeesukseen uskovalle kuolemassa ei ole mitään pelättävää, kuten ei yön unessakaan. Kun hän ummistaa silmänsä kuoleman uneen, seuraava silmänräpäys on hänen tietoisuudessaan ylösnousemus Jeesuksen tullessa kunniassaan ja kirkkaudessaan noutamaan pelastettuja taivaskotiin. Paavali esittää 1. Tess. 4:13–18, miten on poisnukkuneiden laita ja mihin perustuu kristittyjen toivo: ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.  Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”. Jeesukseen uskovien lohdutus on, että Kristuksessa kuolleet nukkuvat ylösnousemukseen asti.  Silloin Herra Jeesus tulee alas taivaasta enkeliensä kirkkaudessa ja Jumalan pasuunan kuuluessa. Silloin kaikkien aikojen pelastetut saavat samanaikaisesti ja yhdessä kohdata rakkaan Vapahtajansa ja niin ”aina olla Herran kanssa”. Miten lohduttava ja riemullinen onkaan Jeesuksen opetus kuoleman unesta.

Milloin kuolemattomuus saadaan?”

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu” (1. Kor. 15:51–54). Jeesuksen tulessa takaisin kaikki pelastetut, sekä elossa olevat ylösnousseet, saavat kuolemattomuuden, ikuisen nuoruuden ja terveyden.

Kuolemattomuus armolahjana

hmisellä ei luonnostaan ole kuolemattomuutta, mutta hän saa sen Kristuksen sovitustyön ansiosta armolahjana. Ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus; ”jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin kukaan ei taida tulla” (1. Tim. 6:16). Synnin tähden ihminen on kuoleman alainen. Jeesuksen ansiosta jokainen syntinen voi saada iankaikkisen elämän lahjana: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).

”Kuolleet eivät tiedä mitään”

Jumala vakuuttaa sanassaan tavattoman selvästi, että ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn. 9:5, 6). ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä” (Saarn. 9:10). Raamattu korostaa aina voimakkaasti, miten meidän tämän elämän aika on tehtävä ratkaisumme. Nyt meidän on otettava vastaan pelastus ilmaisena armolahjana ja tehtävä parannus, sillä kuoleman jälkeen se ei enää ole mahdollista. Nyt meidän on otettava vastaan totuus, pantava toivomme Kristukseen, sillä ”eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa” (Jes. 38:18). Nyt Jumala tarjoaa sanansa totuutta runsain määrin jokaiselle, pelastusta Kristuksessa kaikkein heikoimmallekin.

Onko sielu kuolematon?

Oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta on pakanuudesta kristinuskoon tullut Raamatulle vieras oppi. Raamatussa mainitaan sielu noin tuhat kertaa, mutta ei yhtäkään kertaa sanan, kuolematon, yhteydessä. Sen sijaan Raamatussa usein esitetään, että sielu on kuoleva. ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava” (Hes. 18:4).  Kuolemattomuus voidaan saada vain Jumalan armolahjana, Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja hänen sovitustyönsä kautta. Syntisinä meillä ei itsessämme ole kuolemattomuutta.

Vainajilta kysyminen

Paholainen, valheen isä, piti ensimmäisen saarnan sielun kuolemattomuudesta sanoessaan Eevalle, kun hän houkutteli tätä syömään hyvän- ja pahantiedon puusta: ”Ette suinkaan kuole” (1. Moos. 3:4). Miksi sielun vihollinen haluaa opettaa, että ihminen on kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana tietoisessa tilassa? Tämä oppi on johtanut vainajahengiltä kysymiseen, spiritismiin. Koska Jeesuksen mukaan kuolleet nukkuvat ja ”kuolleet eivät tiedä mitään”, eivät nämä vainajahenget voi olla muuta kuin riivaajia, langenneita enkeleitä, jotka taitavasti pystyvät jäljittelemään kuolleita, heidän ulkonäköään, ääntään ja kokemuksiaan. Näin paholaiselle tarjoutuu mahdollisuus johtaa ihmisiä harhaan mitä houkuttelevimmalla ja kavalimmalla tavalla. Jumala kieltää meitä mitä ankarimmin kysymään neuvoa vainajahengiltä: ”Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, – – sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastani” (3. Moos. 20:6). ”Älköön keskuudessanne olko ketään, – – joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka sen kaltaista tekee, on kauhistus herralle” (5. Moos. 18:9–15). Kuningas Saulin oli kuoltava ”sen tähden, että hän oli kysynyt vainajahengiltä neuvoa” (1. Aikak. 10:13).

Vainajahenget ovat riivaajia     

Pakanauskonnoissa uhrataan vainajahengille, pelätään ja lepytetään heitä. Tämä on keskeinen palvontamuoto pakanuudessa. Raamattu sanoo: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he tekevät riivaajille eikä Jumalalle” (1. Kor. 10, 20). Nämä vainajahenget ovatkin todellisuudessa riivaajia, pahoja henkiä.  Raamattu ennustaa, että nämä riivaajahenget tulevat lopun aikana tekemään suuria ihmeitä ja johtamaan ihmisiä harhaan. Riivaajat asettuvat jopa uskosta luopuneisiin seurakuntiin, Babyloniin. Spiritismin kautta riivaajat pääsevät vaikuttamaan kristillisissä seurakunnissakin. Kolmen enkelin sanoman tehtävänä on varoittaa kaikkia ihmisiä myös tästä kavalasta eksytyksestä. Vain pysymällä lujasti Jumalan sanan kallioperustalla me voimme välttyä joutumasta pimeyteen (Jes. 8:19, 20).