Pelastus

0607240

Pelastus eli iankaikkinen elämä perustuu Jeesuksen sovitustyöhön ja se annetaan lahjana niille, jotka uskon kautta vastaanottavat hänet Vapahtajakseen. Pelastus edellyttää syntien tunnustamista ja kuuliaisuutta Jumalan tahdolle kasvavana prosessina, jota nimitetään pyhitykseksi ja sen on jatkuttava koko elämän ajan. Lopullinen pelastus tapahtuu Kristuksen toisessa tulemuksessa.

Pelastus

Kun ensimmäinen ihmispari, Adam ja Eeva, tekivät syntiä, he tulivat kuoleman omaksi Jumalan antaman varoituksen perusteella. Kuolema ei kuitenkaan tapahtunut välittömästi, vaan määrätyn pituisen elämän jälkeen. Koska heidän tottelemattomuutensa tapahtui käärmeen eli Saatanan pettämänä, Jumala antoi heille mahdollisuuden petettynä pelastukseen eli iankaikkiseen elämään. Jumala rakasti luomaansa ihmistä sanomattomalla rakkaudella ja hän halusi itse kuolla ihmisen sijasta ja näin sovittaa hänen syntinsä. Hän antoikin välittömästi Adamille ja Eevalle ilmoituksen tulevasta kuolemastaan heidän syntiensä sovittajana (1Moos.3:15).

Jumalan pelastussanoman ydin asia löytyy ns. pienoisevankeliumista: 16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16).

Tuleeko pelastus kaikkien ihmisten osaksi vai onko siihen ehtoja? Ristin kuolemallaan Jeesus teki pelastuksen mahdolliseksi kaikille ihmisille, mutta yksilön kohdalla pelastus tapahtuu määrätyillä ehdoilla. Ensimmäinen ehto löytyykin juuri edellä mainitusta pienoisevankeliumista eli usko on pelastuksen perusedellytys: 22. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, 23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 24. mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi (Room.3:22–24). Maailmassa ei ole yhtäkään synnitöntä ihmistä, joten pelastus on mahdollista ainoastaan turvautumalla Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä.

Merkitseekö tämä sitä, että meidän ei tarvitse välittää synnistä, kun vain turvaudumme Jumalan armoon. Sanoohan Raamattu: 8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä (Ef.2:8-9). Koska me kaikki olemme syntiä tehneet, niin Jumala suuressa rakkaudessaan armahtaa meidät. Hän antaa meidän syntimme anteeksi. Siksi emme voi kukaan ylpeillä synnittömyydellämme ja tuomita toisiamme. Me olemme kaikki samassa veneessä. Me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa. Armon saaminen edellyttää kuitenkin ehdottomasti kuuliaisuutta hänelle: 12. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen (Ilm.14:12).

Voiko ihminen sitten uskoon tulon jälkeen elää synnitöntä elämää? Ei voi. Raamatussa on siitä monia esimerkkejä. Jopa tunnetut uskon sankarit lankesivat syntiin, mutta he katuivat syntiään ja turvautuivat Jumalan armoon ja Jumala armahti heidät. Raamattu sanoo: Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi (Jes.1:18). Ja edelleen: 16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa (Sanal.24:16). Tämä merkitsee sitä, että vaikka me uskoontulommekin jälkeen teemme syntiä, meidän on aina yritettävä tehdä parannus synnistä turvautuen Jumalan armoon ja voimaan. Meidän on tehtävä kaikkemme välttääksemme syntistä elämää. Raamattu sanoo: 4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan (Hepr.12:4). Synti on hyvin vakava asia, koska se erottaa meidät Jumalasta ja näin iankaikkisesta elämästä. On pyrittävä elämään parhaan kykynsä mukaan Jumalan tahdon mukaista elämää. Ei saa missään tapauksessa lannistua ja antaa periksi. On vedottava aina, vaikka Paholainen miten tahansa vakuuttelisi toivottomuuttamme, Jeesuksen vereen: 7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1Joh.1:7).

Mitä merkitsee Jumalan vanhurskauttaminen?

Vanhurskauttaminen merkitsee käytännössä syntien anteeksiantamusta eli syyttömäksi julistamista, jonka perusteena on Jeesuksen suorittama lunastus: 23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 24. mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. 25. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, 26. mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen (Room.23-26). Vanhurskauttaminen sisältää kuitenkin ehdon: 9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1Joh.1:9).

Vanhurskauttamiseen liittyy siis ehdottomasti syntien tunnustaminen. Miten tämä tapahtuu? Ensimmäinen ehto on tietysti, että me tunnustamme syntimme yksityiskohtaisesti Jumalalle. Toiseksi meidän on tunnustettava syntimme sille henkilölle, jota kohtaan olemme tehneet syntimme. Vielä on olemassa tällaisia julkisia, yhteiskuntaa kohtaan tehtyjä syntejä, jotka on tunnustettava julkisesti. Kun näin teemme, voimme olla Jumalan sanan perusteella varmoja siitä, että olemme saaneet syntimme anteeksi, vaikka vastapuoli ei siihen aina suostuisikaan. Tämä syntien tunnustaminen edellyttää tietysti synnin katumista, tunnustamista ja parannusta.

Kristittyjen keskuudessa puhutaan paljon uudestisyntymisestä pelastuksen ehtona. Mitä tarkoittaa uudestisyntyminen? Sitä samaa kysyi Nikodemus Jeesukselta: 3. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." 4. Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" (Joh.3:3-4). Tätä samaa kysymystä kysyvät varmasti kaikki uudestisyntymättömät ihmiset. Tähän kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Jokaiselle ihmiselle, joka on kokenut uudestisyntymisen, se on kokemus, jonka he tuntevat sisimmissään. Sitä voisi kuvata myös sanalla herääminen tai uskoontulo. Ihminen herää kuin unestaan. Hän kokee elämässään Jumalan olemassaolon ja haluaa antaa elämänsä hänelle. Uudestisyntyminen johtaa todelliseen kristilliseen elämään. Kaikki muu on silloin toisarvoista Jumalan rinnalla. Hän antautuu kokosydämisesti Jumalan Johdatukseen ja palvelukseen.

Pyhitys

Pyhitys on jatkuvaa ja kasvavaa Jumalan yhteydessä ja hänen tahtonsa mukaista vaeltamista: 1. Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. 2. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. 3. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. 7. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää (1Tess.4:1-3,7).

Pyhitys on myös kasvamista. esim. vanhemmat kokevat järkyttävän surun, jos he toteavat, etteivät heidän lapsensa kasva ja kehity. Näin on myös hengellisesti. Uudestisyntyminen ei pääty siihen, vaan sen jälkeen alkaa hengellinen kasvaminen sekä uskossa että teoissa, jotka jatkuvat elämän loppuun asti. Jos näin ei tapahdu, uudestisyntymisellä ei ole mitään merkitystä.: 13. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden (Ef.4:13). Pyhitys on siis uudestisyntymisen seurausta ja siksi myös ilman pyhitystä ei kukaan kelpaa Jumalalle: 14. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr.12:14). Pyhityksen päämääränä on Kristuksen kaltaisuus: 29. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi (Room.8:29). Emme tietenkään koskaan tule täysin Kristuksen kaltaiseksi, vaan se on ymmärrettävä siten, että Kristus haluaa palauttaa meidät luonteeltamme jo tässä elämässä ja lopullisesti taivaassa siihen alkuperäiseen tilaan, jota Adam ja Eeva edustivat Jumalan kuvina.

Pelastuksen eri vaiheet

Pelastukseen sisältyy kolme eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe tapahtui ristillä. Silloin Jeesus antoi mahdollisuuden pelastukseen omalla kuolemallaan kaikille ihmisille. Eli Jeesuksen risti on pelastuksen pääkohta. 9. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen (2Tim.1:9). Toinen vaihe tapahtuu jokaisen yksilön kohdalla silloin, kun hän antaa elämänsä Vapahtajalle ja kokee uudestisyntymisen ja pyhityksen. 10. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty (Room.5:10). Kolmas ja pelastuksen lopullisesti päättävä tapahtuma tapahtuu Kristuksen takaisintulossa, jolloin Hän antaa lahjana omilleen ikuisen kirkkautensa ruumiin kaltaisen olemuksen. 28. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat (Hepr.9:28).

Miljoonat ihmiset uskovat pelastukseen erilaisten jumalien, uskontojen ja ideologien kautta. Raamattu kuitenkin antaa ylivoimaisesti varmimman takuun pelastuksesta sanansa, profetioittensa ja uskonkokemuksien kautta, joihin tässä ei voida sen enempää paneutua. Seuraavaksi vain pari jaetta Raamatun itsensä vakuuttamana. 12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla (Ap.t.4:12). Ja Jeesuksen omat sanat: 6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh.14:6).

Rakkaus johtaa rakkauden tekoihin, jotka tulevat sydämen pohjasta. Kristillisen rakkauden perustana on jumalallinen rakkaus, jota ei voi löytää mistään muualta. Tosin inhimillinen rakkaus johtaa suuriinkin tekoihin, mutta Jumalan rakkaudelle se ei vedä vertaa, joka on istutettu sydämiimme Jeesuksen hengen kautta. Kun me pysymme Jeesuksen yhteydessä, niin hänen rakkautensa tuottaa hedelmää myös meissä. 5. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään (Joh.15:5). Kristillinen historia todistaa monista rakkauden hedelmistä, joissa ihmiset ovat seuranneet Jeesuksen jalanjälkiä jopa kuolemaan asti.

Luopumisen seuraukset

Monet ihmiset kulkevat omaa tietään ottamatta selvää Jumalan tahdosta uskoen itse tietävänsä paremmin tekonsa ja elämänsä päämäärän. 6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen (Jes.53:6). Tämä on tuttua jokaiselle uudestisyntymisen kokeneelle ihmiselle ennen uskoontuloa. Tämä synti johti Jeesuksen juuri ristin kuolemaan. Siksi jokainen uudestisyntynyt ihminen haluaa nöyränä palvella Vapahtajaansa. Jeesus joutui tästä omalla tiellään kulkemisesta sanomaan hyvin vakavat sanat: 30. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin (Matt.5:30). Ymmärrän, ettei meidän tarvitse hakkaa kättämme pois satunnaisen synnin takia, koska voimme turvautua Jeesuksen anteeksi antoon ja armoon. Tämä teksti osoittaa kuitenkin omalla tiellään kulkemisen vakavuuden.

Voinko menettää pelastuksen sen jälkeen kun olen sen jo vastaanottanut? Jokainen puutarhuri karsii omenapuitansa saadakseen paremman sadon. Hän hakkaa pois käyttökelvottomat oksat. Näin toimii myös Jumala, jonka omaisuutta me olemme. Hänellä on oikeus tehdä luomansa ihmisen kanssa tahtonsa mukaan saadakseen sen tuottamaan taivaaseen johtavaa hedelmää. 1. "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. 2. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän (Joh.15:1-2). Eli jos en anna Herran vuodattaa päälleni Pyhän Hengen voimaa ja kanna siten hedelmää, menetän pelastuksen.

Pelastus ja elämän kirja

Raamattu puhuu monissa kohdin elämän kirjasta, joihin pelastettujen nimet on kirjoitettu jo täällä maan päällä heidän elämänsä aikana. ilmestyskirja kertoo, että taivaaseen päästetään ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan: 27. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan (Ilm.21:27). Ymmärretään, että nimi kirjoitetaan elämän kirjaan silloin, kun ihminen tulee uskoon ja vastaanottaa Jeesuksen elämän Herraksi. Nimi voidaan pyyhkiä myös pois elämän kirjasta: 5. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä (Ilm.3:5). Raamattu opettaa, että kristitty, joka kääntyy pois Jumalasta, menettää oikeuden iankaikkiseen elämään, vaikka hän onkin aikaisemmin sen vastaanottanut. Tästä meillä on esimerkkinä Daavidin rukous ahdistajistaan: 29. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon (Ps.69:29).

Miten voi olla varma siitä, että nimeni säilyy elämän kirjassa? Meidän on vain luotettava Jumalan sanaan tässä asiassa: 6. Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä (Fil.1:6). Jumala ei voi valehdella. Meidän on vain riiputtava Herrassa kiinni, niin kuin Raamattu monissa kohdin sanoo. Meidän on annettava vastuu Jeesukselle, sillä hänellä on voima pitää nimi elämän kirjassa. On kysymys vain meidän tahdostamme, haluammeko vastaanottaa hänen lahjansa. Näinhän se on maallisissa asioissakin. Me voimme saada lahjan itsellemme vain, jos me suostumme vastaanottamaan sen. Muutoin me emme pääse siitä osalliseksi.

Tästä herää kysymys, että säilyykö meidän tahtomme elämän loppuun asti, jotta nimi pysyisi elämän kirjassa. Tähänkin Paavali vakuuttaa, että Jumala on luvannut pitää sen yllä: 13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa (Fil.2:13). Tähän tahtomisen ylläpitämiseen löytyy kuitenkin poikkeus ja se on ainoastaan synti Pyhää Henkeä vastaan, jota Jeesuksen sanojen mukaan ei voi saada anteeksi. Ymmärretään, että synti Pyhää Henkeä vastaan tapahtuu siten, että ihminen toistuvista torjuu Pyhän Hengen kutsun, jolloin Jumalankin kärsivällisyys loppuu. Ihminen on silloin tehnyt lopullisen päätöksensä seurata Herraa.

Jumalan pelastussuunnitelma

Jumalan pelastussuunnitelma tulee olemaan koko maailmankaikkeuden ylistyksen ja kunnioituksen kohde. Sitä tutkitaan ja ihmetellään kautta ikuisuuksien, kuinka koko maailmankaikkeuden kuningas Jeesus Kristus, jota enkelit, kerubit ja serafit ylistävät ja kunnioittavat, alensi itsensä syntisen ihmisen kaltaiseksi ja omalla kärsimyksellään ja kuolemallaan lunasti ihmiskunnan. Se on käsittämätön teko koko maailmankaikkeudessa ja siksi koko taivas puhkeaa valtavaan ylistyslauluun: 11. Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, 12. ja he lausuivat kovalla äänellä: - Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. 13. Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: - Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. 14. Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan (Ilm.5:11–14).