Oikea lepopäivä

0610208

Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen (2Moos.20:8–11).

Lepopäivä sapatti sinettinä

Jumala antoi Israelin kansalle Siinain erämaassa kymmenen käskyn lain. Yksi niistä käskyistä oli lepopäiväkäsky. Jumala halusi erityisesti opettaa lepopäiväkäskyn pitämistä manna-ihmeen kautta. Taivaasta satoi mannaa eli elämän leipää jokaisena kuutena päivänä ja sitä kansan oli kerättävä päivän annos. Valmistuspäivänä oli kerättävä kaksinkertainen annos sapattia varten. Silloin ei ollut lupa kerätä mannaa. Tätä opetusta kesti koko erämaavaelluksen ajan eli 40 vuotta. Jumala halusi tällä opetuksella teroittaa kansalle lepopäivän merkitystä Jumalan pyhänä päivänä.

Erämaavaelluksen aikana löytyy Raamatusta yksi vaikuttava kertomus sapatin rikkomisesta: 32. Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä polttopuita sapattina. 33. Ne, jotka olivat tavanneet hänet puita keräämästä, veivät hänet Mooseksen, Aaronin ja kansan eteen. 34. Miestä pidettiin vangittuna, koska ei vielä ollut selvää määräystä siitä, mitä tällaisessa tapauksessa oli tehtävä. 35. Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella." 36. Niin kansa vei miehen leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet hengiltä Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti. 32. Sapatin rikkojan rangaistus (4Moos.15:32–36).

Tämä rangaistus tuntuu kohtuuttomalta. Onko Jumala todella näin ankara? Jumalan laki on pyhä, täydellinen ja vanhurskas. Se on Jumalan rakkauden luonteen ilmentymä. Raamatussa ei missään ole kerrottu toista tällaista tapausta, joten se on ymmärrettävä poikkeustapauksena kertomaan lepopäivän pyhyydestä ja kunnioittamisesta. Ymmärrän, että tämä tapaus on opetukseksi meille kaikille lepopäivän viettämisen tärkeydestä ja merkityksestä.

Milloin lepopäivä annettiin?

Milloin lepopäivä annettiin? 1. Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. 2. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. 4. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin (1Moos.2:1-4).

Jumala teki kuuden luomispäivän jälkeen seitsemännestä päivästä sapatin eli lepopäivän. Eli lepopäivä annettiin jo siellä luomisessa. Se kertoo meille Jumalan ihmeellisestä luomistyöstä. Koko Jumalan luomistyö oli saatu valmiiksi. Sen muistoksi annettiin sapatti kertomaan ihmisille kautta ikuisuuksien siitä, että Jumala on luonnut koko maailman eikä se ole minkään kehitysprosessin tulos. Sapatti on luomisen ikuinen muistomerkki, joka on erotettava pyhään tarkoitukseen. Sapattiin liittyy kolme tärkeätä asiaa: Jumala lepäsi silloin, siunasi sapatin päivän ja pyhitti sen. Se on siis levon, pyhityksen ja siunauksen merkki. Se on myös kymmenen käskyn mukaan Egyptin orjuudesta eli synnin orjuudesta vapautuksen merkki (2Moos.20:2).

Monesti kuulee sanottavan, että sapatti on annettu vain juutalaisia varten eikä pakanakristityille. Onko asia näin? Oliko luomisessa ainoastaan juutalaisia? Eikö Adam ja Eeva ollut ensimmäinen ihmispari, josta koko ihmissuku sai alkunsa. Raamattu nimenomaan vahvistaa tämän asian: 27. Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. 28. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra" (Mark.2:27–28). Sapatti on annettu kaikkia ihmisiä varten ja sen antaja on Ihmisen Poika Jeesus Kristus. Jos me rakastamme Jeesusta ja haluamme seurata hänen tahtoaan, me olemme luonnostaan kuuliaisia hänelle. Me haluamme muistella hänen ihmeellisiä luomistekojaan.

Usein kuulee jopa kristittyjen sanovan, että Jeesus täytti lain meidän puolestamme, joten emme ole velvollisia pitämään sapattia. Näinhän se tietysti on, että Jeesus täytti lain. Tarkoittaako tämä sitä, että olemme vapaat sapatin pitämisestä. Ei suinkaan. Jeesus itse nimenomaan sanoo: 17. Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa (Luuk.16:17). Kymmenen käskyä sapattikäskyineen on voimassa ikuisesti.

Jumala on tarkka antamastaan laista. Siitä ei häviä piirtoakaan, niin kuin edellinen teksti kertoi. Jos ollaan tarkkoja, niin kymmeniä käskyjä on muutettu ihmisten toimesta. Yksi tällainen muutoskohta on juuri nimenomaan lepopäiväkäsky. Jokainen voi tarkistaa asian vertaamalla Raamattua ja vaikkapa luterilaista katekismusta.

Miten lepopäivä käsky on muutettu?

Millä tavalla lepopäiväkäsky on muutettu. Ensinnäkin se on lyhennetty katekismuksessa kolmeen sanaan. Toiseksi se on merkitty neljännestä käskystä kolmanneksi käskyksi. Ennen kaikkea se on siirretty eri päivälle. Kaikki tämä on perua katolisen kirkon suorittamista muutoksista. Tarkastelemme nyt ensi sijassa tätä viimeistä muutosta eli miksi lepopäivä on muutettu sapatilta, seitsemänneltä päivältä eli meidän lauantailta viikon ensimmäiselle päivälle eli meidän sunnuntaille.

Milloin tämä muutos tapahtui? Alkuaan sapatti, ”Herran päivä” oli Jumalan kansan lepopäivä ja sunnuntai pakanoiden pyhäpäivä, ”auringon päivä”. Keisari Konstantinus halusi yhdistää kristittyjä ja pakanoita ja siksi hän määräsi heille yhteisen lepopäivän sunnuntain saadakseen näin paremmin pakanoita kristinuskoon. Tässä hän tietämättään syyllistyi Jumalan lain rikkomiseen. Tämä tapahtui vuonna 321 jKr. Konstantinuksen kuuluisassa sunnuntailaissa, jota sitten asteittain toteutettiin seuraavien kirkolliskokousten toimesta. Ehkäpä varmimmin saamme vakuutuksen tästä muutoksesta lukemalla siitä otteen, mitä arkkipiispa Erkki Kaila kirjoittaa Tietosanakirjassa /v. 1920) sanan sunnuntai kohdalla mm.: ”Sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, saanut nimensä auringosta. - - Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sabbatin ja s:n erosta. S ei alkuaan ollut lepopäivä, vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitetty. - - Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin teroittamaan mieleen, että jumalanpalveluksen takia oli työt jätettävä. Laodikean kokous 372 kehotti kristityitä mahdollisuuksien mukaan jättämään arkityöt s:na. Ensimmäiset s.-lepoa tarkoittavat määräykset julkaisi Konstantiinus Suuri, joka nimenomaan tähdensi s:n sunnuntain merkitystä auringonpäivänä. Vielä sen jälkeen kun kaikki muut työt s.na kiellettiin, olivat peltotyöt sallittuja. Vasta Maconin synodi 585 ja Chalonsin synodi 649 kielsivät nimenomaan myöskin peltotyöt. Vasta näinä aikoina kiellettiin s.-työ 3:nnen käskyn perusteella” (osa 9; palsta 201).

Joku saattaa kysyä, että mistä tiedämme, että onko lepopäivä pysynyt oikealla paikalla luomisesta lähtien. Jeesus, joka on antanut sapatin, varmisti omalla sapatin vietollaan päivän paikallaan pysymisen. sen jälkeen Juutalaisten historia vahvistaa tämän. He viettävät edelleen lepopäiväänsä lauantaina. Muuten lepopäiväkäskyssä mainittu seitsemäs päivä ei tarkoita järjestystä, vaan se on päivän nimi, mikä sotkee sen ymmärtämistä. Jumala on nimenomaan juuri sinä päivänä kansansa kanssa erityisesti, koska se on siunattu päivä pyhään tarkoitukseen. Ajatellaanpa, että jos Suomen presidentti kutsuisi sinut audienssilleen määrättynä päivänä, niin voisitko sinä mennä vaikkapa seuraavana päivänä, jolloin presidentti ei ole paikalla. Taitaisi olla turha käynti.

Monia hämmästyttää se, että almanakassamme on sunnuntai merkitty viikon viimeiseksi päiväksi. Tämähän tapahtui vuonna 1972, jolloin kansainvälisen standardisoimisjärjestön suosituksesta viikko aloitettiin maanantaista. tämä oli vain paperilla tehty muutos, joka ei vaikuttanut mitenkään viikkojärjestykseen. Toinen merkittävä muutos almanakassamme tapahtui vuonna 1582, jolloin korjattiin kalenterissa ollut kymmenen päivän virhe siirtymällä juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin. Tämäkään muutos ei millään tavalla vaikuttanut viikkojärjestykseen. Siirryttiin vain lokakuun 4. päivän torstaista lokakuun 15. päivän perjantaihin.

Kun tutkitaan eri maiden lauantain nimiä, niin todetaan, että noin sadassa kielessä lauantaita nimitetään sapattia muistuttavalla sanalla. Suomessa esim. jos keskiviikko on keskellä viikkoa, niin silloin lauantai on viikon viimeinen päivä. Ehkä vakuuttavin todiste sapatin oikeasta paikasta ilmenee pääsiäisen vietossa. Jeesus kuoli pitkäperjantaina, sapatin eli lauantain hän oli haudassa ja viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina hän nousi ylös. Tästä kertoo Luukkaan evankeliumi seuraavasti: 52. Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. 53. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. 54. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. 55. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. 56. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan (Luuk.23:52-56).

Raamatun todistus oikeasta sapatista

Raamatussa ei merkkiäkään siitä, että Jeesus olisi muuttanut sapatin toiselle päivälle. Hän meni aina ”tapansa mukaan sapatin päivänä synagoogaan ja nousi lukemaan” (Luuk.4:16). Koska Jeesus jätti meille esimerkin sapatin pitämisestä, jokaisen kristityn tulisi seurata hänen jälkiään. 21. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään (1Piet.2:21). Olemme varmasti turvallisella tiellä, kun toimimme kaikissa asioissa Jeesuksen antaman esimerkin mukaan. Samoin opetuslapset Jeesuksen kuoleman jälkeen noudattivat samaa tapaa: 1. Amfipoliin ja Apollonian kautta kuljettuaan he tulivat Tessalonikaan. Juutalaisilla oli siellä synagoga, 2. ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta (Apt.17:2). Otetaan vielä yksi teksti pakanakristityistä Antiokiassa: 42. Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina (Apt.13:42).

Jeesus ei myöskään kuolemansa jälkeen kumonnut sapatin päivää. Hän nimenomaan kehotti rukoilemaan, ettei heidän pakonsa 70 jKr. tapahtuneessa Jerusalemin hävityksessä tapahtuisi sapattina eikä talvella, koska sapatti oli pyhäpäivä ja talvella oli kylmät olosuhteet. Uudessa testamentissa on ainoastaan kahdeksan tekstiä, joissa puhutaan viikon ensimmäisestä päivästä eikä niissä missään mainita, että se päivä olisi pyhä päivä. Nämä raamatunkohdat ovat: Mark.16:9; Matt.28:1; Joh.20:1; Mark.16:1,2; Luuk.24:1; Joh.20:19; 1Kor.16:1,2; Apt.20:7–12.

Usein viitataan myös Kolossalaiskirjeeseen sapatin kumoamisesta: 14. hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. 15. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan. 16. Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. 17. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. 14. hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin (Kol.2:14–17).

Tällä velkakirjalla ymmärretään vanhan liiton seremonialakia, joka täyttyi Jeesuksen ristinkuolemassa. Sillä ei enää ole merkitystä. Samoin ei paastopäivillä, juhla-ajoilla, uudenkuun ja sapatin päivillä, koska ne olivat vain esikuvia tulevista tapahtumista. Tässä ei tarkoiteta kymmenen käskyn sapattia, vaan muita sapatteja, joita israelilaisilla oli useita.

Katsotaan erästä tekstiä, joka painottaa, että sapatti on voimassa ikuisesti: 22. Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. 23. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra (Jes.66:22–23). Esitän tämän jakeen pohjalta kysymyksen: Miksi sapatti olisi välillä poistettu, koska sitä vietetään myös uudessa maassa? Jokainen miettiköön sitä.

Sapatin palauttaminen oikealle paikalleen

Katsotaan sitten, että löytyykö Raamatusta tekstejä siitä, että Jumala tulee palauttamaan sapatin oikealle paikalleen ennen kuin Jeesus tulee takaisin. Ilmestyskirjasta löytyy sanoma juuri ennen Jeesuksen takaisin tuloa, jossa Jumala kehottaa kumartamaan häntä kaiken luojana: Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet (Ilm.14:7). Tässä viitataan aivan lepopäiväkäskyn sanoihin. Miten Jumalaa voidaan kunnioittaa luojana? Mielestäni paras tapa siihen on pitää hänen luomistyön muistomerkki sapatti. Lisäksi jakeessa 12 painotetaan kahta asiaa lopun ajan Jumalan kansan tuntomerkkeinä: usko Jeesukseen ja Jumalan käskyjen pitäminen. Jumalan käskyt sisältävät myös sapattikäskyn.

Ehkä kaikkein vaikuttavimmat tekstit löytyvät Vanhan testamentin puolelta, joissa viitataan Jeesuksen toiseen tulemukseen: 1. Näin sanoo Herra: - Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus, sillä pelastus on lähellä, se tulee, kohta minä tuon julki vanhurskauteni. 2. Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa. 5. saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa. 6. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, 7. he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla (Jes.56:1,2,5-7). Tässä luvataan erityinen autuuslupaus sapatin pitäjille. He saavat muistomerkin eli luomistyön muistomerkin sapatin. Tämä sapatti kuuluu myös muukalaisille eli kaikille kansoille. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että on valtava riemu siitä, että on ymmärtänyt ja omaksunut tämän unohdetun Jumalan luomistyön muistomerkin.

Katsotaan vielä Jesajan kirjan 58 lukua, joka puhuu samoista asioista: 1. Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. 12. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi." 13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, 14. silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut. (Jes.58:1,12-4VRK).

Tämä lepopäivän korjaaminen oikeaksi on niin vakava asia, että siitä pitää huutaa täyttä kurkkua. Meillä sapatin omaksuneilla on vaativa tehtävä. Olemmeko tehneet kaikkemme. Emme varmasti. Jumala tulee kuitenkin viemään asian perille meidän puutteellisten ja heikkojen kautta. Jakeessa 12 mainitaan Jumalan kansan jälkeläiset eli lopun ajan sapatin omaksuneet uskovat ihmiset, jotka julistavat myös sapatin palauttamista oikealle paikalleen. Kaupungin ympärille rakennettu muuri oli tarkoitettu kaupungin suojaamiseksi vihollisilta. Jos nyt muurissa on aukko, niin vihollinen pääsee siitä sisälle. Samoin Jumalan laki suojaa meitä Paholaisen hyökkäyksiltä. Jos Jumalan laissa on aukko, niin samoin Paholainen pääsee siitä sisälle. Tämä aukko Jumalan laissa on väärä lepopäivä ja siksi se on muurattava umpeen eli sapatti on palautettava oikealle paikalleen. Kun tämä on tehty ihmisen sydämessä, silloin toteutuu todellinen ilo Herrassa ja Jaakobin perintöosa eli taivas paikka on varma. Näin Herra puhuu omilleen, jotka tutkivat Jumalan sanaa ja ottavat siitä vaarin. sapatin omaksuminen on todella valtava löytö Jumalan sanasta ja sanoinkuvaamaton ilon aihe.

Miten sitten Raamattu vahvistaa, että juuri sapatti on tämä sinetti. Ainakin se liittyy Jumalan lakiin, esim. Jes.8:16 (VRK). 16. Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini." Juuri lepopäiväkäsky täyttää sinetin vaatimukset. Muinoin hallitsijat käyttivät sinettiä osoittamaan asiakirjojensa aitoutta. Sinetissä oli silloin hallitsijan nimi, hänen arvoasemansa ja hallinta-alueensa. Lepopäiväkäskyssä on vastaavasti Jumalan nimi ”Herra, sinun Jumalasi”, hänen arvoasemansa ”Luoja!” ja hallinta-alueensa ”taivas ja maa”. Raamattu käyttää sinettiä ja merkkiä samassa merkityksessä (Room.4:11 VKR). Raamattu vahvistaa myös, että sapatti on nimenomaan Jumalan ja hänen kansansa merkki eli juuri sinetti, esim. Hes.20:12: 12. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Ellen White kirjoittaa tämän jakeen selityksenä: ”Kuten sapatti oli Israelin kansan tunnusmerkkinä, kun se lähti Egyptistä maalliseen Kanaanin maahan, se on tänäänkin Jumalan kansan tunnusmerkkinä, kun se lähtee ulos maailmasta päästäkseen taivaalliseen lepoon” (Maranata 264). Sapatti on myös lunastuksen merkki (5Moos.5:12–15) ja pyhityksen merkki (Hes.20:12).

Sapatista on tehty myös väitöskirja oikeana lepopäivänä. Samuel Bacchiocc suoritti ensimmäisenä protestanttina teologian tohtorin arvon Roomassa Pontificia Universitas Gregoriana-yliopistossa. Hänen väitöskirjatyönsä on suomennettuna ja kansanomaistettuna versiona painettu nimellä Sapatti ja Sunnuntai, joka on saatavissa kustannusyhtiö Kirjatoimelta.

Katso myös Ratkaisun aika, kohta: 1. enkelin sanoma.