Jumalan viimeinen armonsanoma, Ilm. 14:6-12

Tämä Jumalan viimeinen armonsanoma maailmalle esitetään näissä mainituissa jakeissa kolmen enkelin sanomana.

6. Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.

Uusi enkeli kuvaa evankeliumin julistajaa, joka uudistaa iankaikkisen evankeliumin julistuksen. Kolmen enkelin sanoma on siten ensisijaisesti Jumalan muuttumaton evankeliumi, ilosanoma Kristuksen äärettömästä rakkaudesta ja hänen suuresta uhristaan meidän syntiemme tähden. Ihmisen pelastus rakentuu täysin Kristuksen sovitustyön, hänen suuren uhrinsa ja Jumalan etsivän rakkauden varaan. Kolmen enkelin sanoman tarkoituksena on johdattaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen luo. Enkeli erityisesti julistaa, että se on tarkoitettu julistettavaksi kaikille ihmisille. Nykyaikana enkelillä eli evankeliumin julistajalla tarkoitetaan seurakuntaa. Jumala on valinnut tähän tehtävään seurakunnan aivan samoin kuin hän valitsi muinoin Israelin kansan kertomaan ihmisille Jumalasta ja Johannes Kastajan valmistamaan tietä Herran ensimmäiselle tulemukselle.

7. Hän kuulutti kovalla äänellä: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.”

Enkelin kova ääni kuvaa julistuksen voimaa. Tämä ensimmäinen enkeli, jonka Johannes näki lentävän keskitaivaalla, julisti erityisesti tuomion ajan ajankohtaisuutta. Tämä osa kolmen enkelin sanomasta käsittää siten erityisesti 2300 iltaa ja aamua käsittävän profetian täyttymyksen ja taivaallisen oikeudenkäynnin alkamisen. Dan. 8:14 mukaan tämä tuomio alkoi vuonna 1844. Tämä enkeli korostaa vielä tuomion hetken julistuksen ajankohtaisuutta. Kun enkeli julistaa, että tuomion hetki on tullut, siinä korostuu voimakkaasti se piirre, että tuomiota käydään parasta aikaa taivaan saleissa. Ihmiset elävät silloin vielä maan päällä ja heidät koetetaan tehdä tietoisiksi ajan vakavuudesta. Enkeli ei siis julista, että tuomion aika tulee pian tai että se on lähellä, vaan että se on jo tullut. Samalla enkeli korosti Jumalan kunnioittamista Luojana. Jotta Jumalan kunnioittaminen Luojana olisi säilynyt ihmisten keskuudessa kautta aikain, Jumala sääti luomistöittensä muistoksi lepopäivän. Jumalan kumartaminen luojana on siis sapatin vastaanottamista ja pitämistä Jumalan luomistyön muistomerkkinä. Tämä enkelin julistus täyttää näin yksityiskohtaisesti Jumalan laissa olevan lepopäiväkäskyn (2. Moos. 20:8-11).

8. Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, joka kuulutti: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä.”

Toisen enkelin sanoman tehtävänä on paljastaa, missä kristilliset seurakunnat ovat luopuneet Jeesuksen uskosta ja hänen opetuksestaan. Kun totuus vanhurskauttamisesta uskon kautta hämärtyi, sai pakanallinen ihmistekoihin perustuva jumalanpalvelus jalansijaa. Pelastus saatiin kuulumalla kirkkoon ja osallistumalla sen sakramentteihin. Pakanalliset käsitykset syrjäyttivät Jeesuksen opetukset. Raamattu käyttää Babyloniaa vertauskuvana ihmisten omista yrityksistä pelastaa itse itsensä. Babylon on näin ollen vertauskuva lopun ajan uskonnollisesta sekaannuksesta, jossa Jumalan sana on korvattu inhimillisillä traditioilla, jotka eivät perustu puhtaasti Jumalan sanaan. Babylonhan eli hepreaksi Baabel merkitsee juuri sekoittamista. On merkille pantavaa, että tämän mukaan kaikki kansat ovat omaksuneet Babylonin viiniä eli näitä vääriä kristillisiä oppeja. Niitä ei ollut alkuseurakunnassa. Näistä vääristä opeista voidaan mainita esim. seuraavia: Kymmenen käskyä ei ole enää voimassa, sunnuntain pyhyys, salainen tempaaminen, ikuinen piina, sielun kuolemattomuus ja epäraamatullinen kastekäytäntö.

9. Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, 10. joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. 11. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa – ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.

Kolmas enkeli julistaa kaikkein ankarimman rangaistustuomion niille, jotka kumartavat eli tottelevat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin. Jokaisen ajattelevan ihmisen tulisi tämän vuoksi tehdä kaikkensa saadakseen tietää, mikä on peto, pedon kuva ja merkki välttyäkseen tämän merkin ottamiselta ja siitä aiheutuvasta hirveästä kohtalosta. Mikä on tämä pedon merkki? Emme puutu tässä enää sen tarkemmin pedon merkkiin vaan toteamme, että Jumalan merkki on sapatti. (Hes. 20:12,20). Se on Jumalan ja hänen kansansa välinen ikuinen merkki. Luonnollisesti pedon merkki on silloin sapatin korvaava lepopäivä eli sunnuntai, joka on katolisen vallan itsensä tunnustama merkki. Jumala siis ilmoittaa, mikä on hänen merkkinsä, joten annetaan pedon itse ilmoittaa oma merkkinsä. Yksi tällainen lausunto löytyy vuonna 1923 ilmestyneestä lehdestä The Chatolic Record: ”Sunnuntai on meidän arvovaltamme merkki. – Kirkko on Raamatun yläpuolella, ja tämä sapatin vieton muuttaminen on tästä tosiasiasta todisteena”. Sunnuntai tulee pedon merkiksi vasta silloin, kun se säädetään pakkokeinoin yhteiskunnan lailla ja tämä tulee toteutumaan historiamme loppuvaiheessa. ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin.” (Ilm. 13:16).

12. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.”

Jakeessa 12 on tämä kolmen enkelin sanoma kiteytetty kahteen perusasiaan, jotka sisältävät koko evankeliumin puhtauden ja pelastuksen ehdot eli Jumalan käskyjen pitämiseen ja Jeesukseen uskomiseen. Ne ovat olleet voimassa alusta lähtien ja ovat myös ikuisina Jumalan lasten tuntomerkkeinä. Jumala toivoo omiltaan uskoa Jeesukseen ja Jumalan lain, kymmenen käskyn, täydellistä ymmärtämistä ja pitämistä Jumalan armossa ja voimassa.